Friday, 5 January 2018

Talikynttilöitä ~~~ Tallow candles

Lievästi höpsähtänyt kokki pääsi taas keittiöön tekemään ihan muuta kuin ruokaa. Tällä kertaa tuli vuoden pimeimmän ajan kunniaksi talikynttilöitä.
~~~
Slightly confused cook was again let to the kitchen, and the result was not food. This time I ended up with tallow candles because of this darkest time of the year!

Kynttiläkauppaa Tacuina sanitatis-kirjasta,1300-luku, Italia. ~~~ Candle shop in Tacuina sanitatis, 14th century Italy

Kynttilän historiaa pikaisesti

Varhaisimmat kynttilää muistuttavat esineet ovat peräisin jo muinaisesta Egyptistä, kun kaislaa kastettiin eläinrasvaan. Varsinainen sydämellä varustettu nykyisen kaltainen kynttilä on Euroopassa roomalaista perua, siellä sydämenä käytettiin rullattua papyruksen kappaletta jota dippausmenetelmällä kastettiin eläinrasvaan.

1200-luvulla Englannissa ja Ranskassa kynttiläntekijät olivat muodostaneet omat ammattikuntansa. Kiertävät kynttiläntekijät valmistivat kynttilöitä talon omista rasvoista, yleensä siis edelleen eläinperäisistä. Mehiläisvahakynttilät olivat keskiajan uutuus (vaikka ensimmäiset Alppien pohjoispuoliset mehiläisvahakynttilät tunnetaankin jo 500-600-luvulta Saksasta) ja parannus palomukavuuteen, mehiläisvahakynttilä kun tuoksuu hyvältä palaessaan ja talikynttilä taas savuttaa jonkin verran. Tämähän ei tosin ole järin suuri ongelma jos kynttilä polttaa ulkona tai sisätiloissa on muutenkin savua esim. liedestä, keskiajan sisätiloissa aivan normaalitilanne.

Oberflachtin kynttilät 500-600-luvulta, kuva Wikipedia ~~~ The 6th-7th century Oberflacht candles, photo Wikipedia
Mehiläisvahassa tosin oli se huono puoli, että se on kallista. Todennäköisimmin vahakynttilöitä oli kirkoissa ja hyvin rikkailla kotitalouksilla, eivätkä talikynttilätkään olleet varsinaisesti aivan halpoja. Päre puunsuikaleena oli Suomessa yksinkertaisin ja halvin valaisuratkaisu, etelämpänä Euroopassa käytettiin yleisemmin rasvaan kastettua ruokokasvia (saman sukuisia kasveja kasvaa Suomessakin, mutta en ole missään yhteydessä törmännyt niiden käyttämiseen valaistuksessa). Öljylamppu toki oli toimiva ja käytetty valaistusratkaisu myös. Sanana kynttilä on Suomessa keskiaikainen latinalaisperäinen lainasana (alkuperäisestä candela-sanasta on peräisin myös englannin candle). Voi ollakin, että kynttilät ovat tulleet tutuksi Suomessa kirkon välityksellä.  Steariinin käyttö kynttilässä keksittiin vasta 1800-luvulla. Sekin on muuten rasvaperäistä, joten tämä selittää sen miksi se kiinnostaa mm. jyrsijöitä jos vain tilaisuus tulee kynttilän maistelemiseen!

Brief history of candles

The earliest objects resembling candles in some way are from the ancient Egypt, where they dipped reed plant into animal fat. A candle with a wick, the kind we are nowadays familiar with, has its origins in Rome, where a rolled papyrus piece was used as a wick which was dipped into animal fat. The word candle originated from the Latin word candela, so the Roman influence is clear -some Roman era candlesticks have even been found in Britain.

In the 13th century France and England candlemakers (chandlers) formed a quild of their own. Candlemakers travelled from house to house and used the materials provided by their clients -still mostly animal fat. Beeswax candles were a novelty during the medieval times (the first beeswax candles north of the Alps are known from 6th-7th century Germany) and they were said to be an improvement, as beeswax candle has a pleasant smell and its flame is less smoky (although that's hardly a huge problem if one burns the candle outside, and medieval indoors had usually some smoke in the air anyway.)

The downside of beeswax was, that it was expensive, so mostly beeswax candles were used by the church and very wealthy households. Even tallow candles were not exactly dirt cheap. Wooden splinter was used in the northern Europe for lighting purposes among the common folk as it was cheap and very  simple to make. In England rushlights were used for the same purpose -rushlight is rush plant dipped in fat (plants of the same species do grow in Finland too, but I've never heard of them being used for lighting). And of course there was oil lamp, a simple and effective solution for lighting. Stearin was not invented until the 19th century -and that too is fat-based, which just might explain why rodents are interested in candles too if they only have a chance.
 

Näin se tapahtui- talikynttilän valmistus

n. 380 g lampaanrasvaa puhdistettuna
n. 140 g possunrasvaa puhdistettuna
Pieni liru mehiläisvahaa (sen verran mitä sulatuskattilan pohjassa oli jämähtäneenä)
Sydänlankaa (valmiina ostettua puuvillaista)

Talia, ja vielä suolaamatonta, sai mukavasti ostettua paikallisesta kauppahallista lihakaupasta. Lampaanrasva tosin oli sen verran harvoin saatua tavaraa, että piti jättää tilaus sisään ja kauppias keräsi sitten pakastimeen könttejä joita hain sitten kerran viikossa kotiin. Parissa viikossa sain riittävän määrän ja ei kun sitten testaamaan.

Ostetuissa rasvanpalasissa oli osin vielä leikkuusta jäänyttä lihan- ja nahanrääpettä mukana, ja se piti jollain tavalla erottaa -eli piti sulattaa rasva irti lihanrääppeistä. Talin sulattamisessa meinasikin sitten mennä ikä ja terveys... Vinkkinä siis jos joku haluaa tätä samaa koittaa, rasvanpalat kannattaa pilkkoa niin pieniksi kuin ikinä saa, sulavat paljon nopeammin niin. Ehdin prosessin aikana koittaa kolmea eri sulatustapaa, uunissa 150 C:ssä (selvästi vaivattomin tapa mutta kestää kauan), vesihauteessa (haihtuvan veden määrää on ikävän hankala arvioida ja vaatii seuraamista, sillä tämäkään ei ole nopea menetelmä) ja keittämällä (rasvanpalaset taisivat olla liian isoja vielä tässä vaiheessa joten sulaneen rasvan määrä ei ollut kummoinen, mutta kun sulanut rasva jähmettyi uudelleen, se kerääntyi veden pinnalle kivaksi levyksi jonka käytännössä sai vaan nostaa toiseen astiaan).

How it happened - the making of tallow candles

c. 380 g sheep fat
c. 140 g pig fat
A tiny drop of beeswax (which was stuck to the bottom of the melting kettle)
Wick (purchased braided cotton wick)

Animal fat -unsalted- was nicely available in a local market hall meat store. Sheep fat, though, was so scarce that I had to place in the order and they gathered the fat to the freezer during a few weeks time. So, after two weeks, I had the tallow I needed for this project. 

The bits and pieces of tallow I purchased had some small remains of skin and meat in them, and of course I had to get rid of those. That meant melting the tallow down and separate the unwanted material. And that did seem to take ages... So as a hint, if someone wants to try this out, the pieces of tallow are best when they are cut into small pieces, they melt a lot faster that way. During the process I tried three different methods of melting, in an oven in 150 degrees C (a carefree method but it takes a long time), a double boiler (one needs constantly to keep an eye on the water level as it vaporizes, this one is not a fast method either) and boiling (the tallow pieces were perhaps too big at that point, the amount of melted tallow was not that big but once the tallow was set again, it formed a nice sheet to the top of the water, this sheet could really be just lifted away).
Siellä sulaa. ~~~ There it melts.
Rasvan käsittelystä muistetaan aina mainita miten haju on hurja, mutta itse en kokenut sitä ollenkaan niin -samanlainen haju siitä syntyi kuin lihan keittelemisestä yleensäkin (ja tein tämän siis kotikeittiössä, sisällä). Sulanut ja uudelleen jähmettynyt lampaanrasva oli kyllä todella kauniin valkoista, pieni mehiläisvahalisä teki kokonaisuudesta lähinnä vaaleankeltaisen. Possunrasva taas oli väriltään selvästi kellertävämpää jo alkujaan.

It's always mentioned how the smell of processing animal fat is awful, but in my experience that's quite an overstatement. It is similar to the smell one gets when cooking meat (and my experiment was carried out in my own kitchen, at home). The processed sheep tallow was nice and very white, a tiny addition of beeswax made it very light yellow. Pig tallow was more yellow to begin with, but still very light in colour.

Kivan valkoista sulatuksen jälkeen ~~~ Nice and white after it was melted
Sulatettu rasva sai odotella jonkin tovin valmistumistaan kynttilöiksi eikä, mielenkiintoista kyllä, härskiintynyt mitenkään ällöksi useammassakaan viikossa (silminnähden sille ei tapahtunut itse asiassa mitään muutosta, tämä oli puolittain myös ihan testimielessä kokeiltua että miten se säilyy). Lopulta sulattelin vuuassa odotelleen rasvan uudelleen ja lähdin tekemään kynttilöitä dippausmenetelmällä -kuumaa vettä korkean astian pohjalle ja sula tali veden päälle kellumaan. Tali näytti jähmettyvän aika paljon hitaammin kuin steariini, joten tämä vaati vähän toimenpiteitä jähmettymisen nopeuttamiseksi. Tämä siis hoidettiin niin, että kynttiläntekeleet vietiin vähän väliä jäähdyttelemään viileään, syksyiselle parvekkeelle.

The processed tallow was left for a while to wait before it was made into candles. What is interesting is that it did not go rancid or gross during several weeks time. Actually nothing happened to it as far as I can tell, this was also a part of the test, how it would store. Eventually I melted the tallow again and started dipping the candle wicks -a large-ish can, hot water to the bottom and liquid tallow to the top where it floats. And many repeats in dipping. Tallow seems to set somewhat slower than stearin, so this required some actions. In plain English that meant that the half-made candles were occasionally transferred to the balcony to cool down.
Puolitekoisina kuvumassa ~~~ Half-ready and drying
Sydämenä käytettiin  hiukan tylsästi teollista puuvillaista sydänlankaa. Tämä sen takia että tiesin jo entuudestaan miten se käyttäytyy, joten näissä kynttilöissä olisi vain yksi jännä-elementti. Muita sydänmateriaaleja kyllä tekisi mieli kokeilla, mutta ne ovat sitten tuleviin projekteihin.

As a wick I used commercial braided cotton wick. Slightly boring, yeap, but this was because I already knew how it behaved  so these candles had only one element of experiment in them. I really would like to try other wick materials too, but that's for the projects to come.

Siinäpä niitä, käytännössä polttovalmiina. ~~~ There they are, basically ready to use.

Miten siinä sitten kävi?

Ainoa ongelma kynttilöiden kanssa näytti olevan, että huoneenlämmössä (22 asteessa) talin olomuoto jäi vähän pehmeäksi. Parvekkeella viileässä säilöessä kynttilöiden olomuoto taas oli asiallisesti kynttilämäisen jämäkkä, en sitten tiedä miten tämän ongelman ratkaisisi tai miten se on aikoinaan ratkaistu. Tosin aikana ennen modernia keskuslämmitystä tämä ei ehkä ole ollutkaan sellainen ongelma -kesällä ei ehkä niinkään ollut lisävalon tarvetta kun luonnonvaloakin oli riittämiin ja talvella huoneenlämpö oli muutenkin matalampi.

How did it turn up?

There were very little problems with these candles. In room temperature (22 degrees Celsius) the tallow was left a bit soft, but since I stored the candles in the balcony, in cooler climate, this was not a big problem. I don't quite know how this softening-thing could be solved or they have solved this back in the day. Although before central heating this might not have been such a big problem -in summer the need for extra light was lesser, and in the winter room temperature was lower in spite of fireplaces heating the room.

Ja toisaalta, kynttilän pehmeys itsessään ei näkynyt olevan kovin suuri este hyvälle palamiselle, olisin odottanut että pehmeähkö kynttilä olisi palanut nopeammin mutta ei se oikeastaan niin tehnytkään -hieman nopeammin kyllä kuin steariini, mutta ei mitenkään humahtaen. Polttelin tosin taas tätäkin kynttilää parvekkeella talouden 12 aputassun takia... Talikynttilän hajua oli kuvailtu milloin mitenkin hirveäksi, mutta  oma havaintoni oli että haju on lopulta hyvinkin mieto (muoks. vaikkakin useamman kynttilän palaessa yhtäaikaa samassa huoneessa se tietysti voi moninkertaistua). Savuttaminenkaan ei muodostunut suureksi ongelmaksi, ehkä kiitos sydänmateriaalin? Lievä rätinä oli ainoa miinuspuoli, se piti kynttilänpolttajan vähän varpaillaan ja kun liekki oli päässyt täyteen vauhtiin, kynttilä alkoi jonkun verran valuttamaan. Mutta kaikkineen voisin sanoa hyvin onnistuneeksi kokeiluksi!

And on the other hand, the softness of the candle was not apparently such a big obstacle when it comes to burning. I would have expected a semi-soft candle to burn quicker, but it wasn't that bad -somewhat quicker than a stearin candle but definitely not in a woosh. Although I did do the burning experiment in a glassed-in balcony because of my 12 helping paws... The smell of a burning tallow candle has been described as awful, but in my experience the smell was extremely mild (edit, although if there are several candles burning in the same room at the same time the smell too might be stronger then). The smoke was not *that* big problem either, but perhaps the wick is to be thanked for this? The only real downsides were sounds of slight cracling which kept me on my toes, and once the candle was burning steadily, it started dripping somewhat. But all in all, I think this one was a really good experiment!



Lähteet/ Sources:
Kaisa Häkkinen: Taivahan talikynttilät! Tiede 12/2014 
National candle association: The history of candles 
Lindsay Allason-Jones: Artefacts in Roman Britain: Their purpose and use 

2 comments:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus ja hyvä esimerkki siitä, miten kokeellisen arkeologian (tai historian) keinoin pystytään yhä kyseenalaistamaa kirjallisuudessa vuosikausia toisteltuja "totuuksia"! Hajujen kokeminen on toki yksilöllistä ja toisia pienetkin lehahduksen häiritsevät enemmän kuin muita. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kokeilla joskus miten esim. poltettavien kynttilöiden määrä tai rasvan laatu vaikuttavat hajuun.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kieltämättä siinä olisi toisen testin paikka! Sanottava on kyllä että en ole mitenkään maailman herkin mitä tulee hajuihin, tämäkin varmasti vaikuttaa tähän omaan tulkintaan. Toinen mitä tuli tuossa puheltua on, että yksinään mieto haju saattaakin olla lopulta yllättävän voimakas kun hajunlähteitä on useita, yhdellä kynttilällä kun ei lopulta ihan ihmeitä valaista. Eli kolmas testin paikka siinä?

      Delete