Saturday 29 July 2017

Raidallinen viitta ~~~ Striped cloak in broken diamond twill


Tuli sitten kudottua viitta! Kyseessä oli ensimmäinen kokonainen varsinainen kankaankappale jonka kudoin, muutamia mattoja ja testipätkää lukuunottamatta eli odotukset eivät sinänsä olleet kovin korkealla, vaikka toive käyttökelpoisesta tekstiilistä tietysti oli.

It seems that I've woven a cloak! This was my very first whole piece of fabric that I've woven, a few traditional Finnish rag rugs and a tiny test piece not being taken into account here. So I did not really have that high hopes, but still some kind of wish that there would be an usable textile.

Birka W11
Kudonnaisen malli löytyi Birkan löydöistä, kirjasta Birka III: Die Textilfunden aus dem Gräbern (Agnes Geijer, 1938). Kyseessä on ruudullinen murtotoimikas tyyppiä W11. Mutta on kyllä todettava että vaikka kuvio onkin Birkasta, muuten tämä tekstiili on hyvin epätyypillinen verrattuna paikallisin löytöihin. Alkuperäiset W11:t ja useimmat muistakin tutkituista Birkan tekstiileistä kun olivat hyvin hienoa kangasta tolkuttoman ohuilla langoilla, Birka III:ssa Agnes Geijer arvelee että nämä tekstiilit olisi tehty Skandinavian ulkopuolella (mutta toisaalta taas Geijer toteaa myöhemmin Cloth and clothing in medieval Europe-kirjan artikkelissa Textile finds from Birka että aloitusreunojen perusteella ovat kyllä tehty pystypuilla). Tiheydet alkuperäisessä Birkan nelivartisissa ruudullisissa murtotoimikkaissa (W10 ja W11) ovat huimia, 28-46 loimilankaa/cm (ja 12-15 kudelankaa) kun tässä omassa tekstiilissä mentiin melkein herttaisen vähäisellä neljän langan senttitiheydellä...

The weaving pattern was found in a book about the Birka finds, namely Birka III: Die Textilfunde aus dem Gräbern (Agnes Geijer, 1938). The pattern in question is broken diamond twill of type W11. Although it must be said that while the pattern is indeed from Birka, the textile as a whole is very untypical when compared to the Birka finds. The original W11:s and several other Birka finds are of very fine fabric woven with insanely thin yarns. In Birka III Geljer speculates that these textiles might've been woven outside Scandinavia, but in the article Textile finds from Birka in a book Cloth and clothing in Medieval Europe she states, that based on the preserved starting borders, they have been woven with an upright loom. The densities in the original Birka four-shaft broken diamond twills W10 and W11 are really high, 28 - 46 warp threads to cm (and 12 - 15 weft threads), where as I went with four threads/cm -almost cute when compared...

Puolet loimesta. Melko tukeva nippu! ~~~ Half of the warp. That's some yarn there...
Lankana tässä hommassa oli kahta eri lankaa. Loimena on sekä Pirtin kehräämön luonnonmustaa karstalankaa tex 180 x 3 että ikiwanhaa (tuoreimmillaankin v. 1969 tehtyä) Villayhtymän Armi-ryijylankaa. Armia oli entuudestaan kotona melko nippu muttei kuitenkaan riittävästi koko loimeksi, Pirtin kehräämön luonnonmusta oli väriltään täysin identtinen ja paksuudeltaankin aika lähellä (vain aavistuksen paksumpaa) joten sillä jatkettiin puuttuvan verran sekoittaen karstalankaa ja Armia tasaisesti. Loimi kyllä söi lankaa melkoisen määrän, 900 grammaa lankaa upposi pelkkään loimeen.

Kuteena oli sama kombo eli Armia (harmaa sekä beige) ja Pirtin karstalankaa, tex sama 180 x 3 (värjäämätön luonnonruskea). Kuteessa paksuusero ja muutenkin tuntumaero (Pirtin lanka oli pehmoisen hötömpää kuin Armi vaikka texit olivatkin lähes samat, Armi oli karstalankaan verrattuna myös vähän karheampaa) tuli paremmin esille kuin loimessa. Kudelankaakin kului messevästi, hiukan yli 800 grammaa joka oli kieltämättä vähän yli sen mitä olin laskenut -taisin lyödä kudetta tiheämpään kuin oli aikomus mutta tiiviys nyt ei ole pahasta. Värivalinta perustui siihen, että viitan omistaja on valitellut, että aina tulee laitettua liian hienoa vaatetta -nyt siis pyrkimys oli väreihin, jotka olisivat joko luonnostaan lampaasta tai yksinkertaisesti luonnosta saataviin väreihin. Viitan harmaata vastaavaa olen saanut männynhavuista, beige on suorastaan valitettavan yleinen ilmestys värjätessä, esimerkiksi kuusenkävyillä tuli hyvin vastaava sävy.

I had two different yarns for this project. For the warp there was Pirtin Kehrämö undyed black carded yarn tex 180 x 3 mixed with ancient (last manufactured in 1969) Villayhtymä Armi -rya yarn. I had quite a lot of Armi at home but not enough for the whole warp, and luckily the Pirtin kehräämö yarn was totally identical in colour, and very close in thickness too, only very slightly thicker. So once I ran out of Armi, the rest was nicely substituted with Pirtin kehräämö yarn, evenly mixed. The warp required quite a lot of yarn, 900 grams in total for the warp only.

The same combination was used for weft, Armi (beige and grey) and Pirtin kehräämö (undyed brown). I think in the weft the differece between yarns was more pronounced, Pirtin kehräämö was softer and "fluffier" than Armi although the tex-numbers were very close to one another. I also think Armi might've been a bit more coarse. The project took a massive amount of yarn for the weft too, a bit more than 800 grams which, I must admit, is a bit more than I calculated. I might've beaten it somewhat too tight, but tightly woven isn't really bad when it comes to outmost layer of clothing, after all. The choice of colours was based on the statement by the future owner of the cloak, that I tend to make too fancy clothes for him -so now the colours were either undyed sheep's own colours or colours that are easily obtainable from nature. Grey is quite similar to those I got when dyeing with pine needles, and beige is almost way too often the result of dyeing, for example with spruce cones.
Niisittynä. Lievä selkäkramppi oli seurauksena... ~~~ In heddles. I got a slight cramp to my back when doing this...
Kuvio alkaa hahmottua. ~~~ Pattern starts to form.
Raidoituksesta sen verran, että raidallisia kankaitahan tunnetaan kyllä viikinkiajalta/sen aivan välittömästä läheisyydestä (esim. Guddalin paita Norjasta, Birkasta haudan 1090 mahdollinen olkainmekkokangas, Hedebyn hauta S27:n mekkokangas) mutta missään näistä raidat eivät olleet näin leveitä, ja samaten mikään näistä tunnetuista raitakankaista ei ollut ruutu-murtotoimikasta¹. Itse asiassa, ilmeisesti yhdessäkään Birkan ruutu-murtotoimikas-löydöistä ei ole edes eriväristä kudetta ja lointa, mutta sellaisia taas tunnetaan Saksan Elisenhofin 700-luvun löydöistä eli aiempaa ja etelämpää².

Kutominen tapahtui ihan moderneissa vaakapuissa, kuvion hankaluuden ja oman kokemattomuuden takia paikallisessa kudontakeskuksessa jossa ohjaaja oli (ainakin useimmiten) lähettyvillä. Niisimisasioissa olikin auttava käsi todella tarpeeseen! Mitä itse kudontaan tuli, kyllä sittemmin tuli huomatuksi että vaikka kudonta olikin toki keskuksessa hyvin hallussa, historiallisesta kudonnasta siellä ei ymmärretty oikein mitään (kysyin esim. tuppilohulpion kutomisesta ja koko käsite oli ohjaajalle tuiki tuntematon). Kun paikka oli vahvasti suuntautunut mattojen ja eksoottisimmillaankin torkkupeittojen kutomiseen niin lopulta en sitten edes viitsinyt alkaa vääntämään, kudoinpa vain -vähän harmittaa kyllä reunojen puolesta, niihin en ole erityisen tyytyväinen, toimikas vaan ei oikein tuota hyvännäköistä reunaa itsessään mutta palttinareunoista kysyessä vastattiin että "ei täällä ole ollut tapana". Ihan hyvä kokonaisuudesta kuitenkin tuli vaikka välillä yritettiinkin ohjastaa tätäkin kutoessa torkkupeittomaiseen, huomattavasti löyhempään käsialaan.

When it comes to stripes, viking age striped fabrics are indeed known (for example the Guddal shirt, Birka grave 1090 suspected apron dress fabric, Hedeby grave S27 dress fabric) but in none of these were the stripes this wide, and also none of these fabrics were broken diamond twill¹. In fact, apparently none of the Birka broken diamond twills had different coloured warp and weft, but combinations like that are known from Elisenhof, Germany, 8th century (ie. earlier and southwards)².

The weaving was done with a modern weaving loom, and because of the difficulty of the pattern and my very limited experience in weaving it took place in a local weaving center where help and assistance was readily available (almost) always. And help was really needed with heddles! When it comes to weaving, then again, it was quite soon noticed that while in the weaving center they (obviously) knew weaving very thoroughly, historical weaving was not familiar at all (I asked them about weaving tubular selvedges, and the whole concept was totally unheard of). Well, considering that they usually focus on rugs and shawls I did not want to start an debate, I just wove on. No problem with that, although I feel a bit dissapointed with the edges of the fabric, twill by itself tends to form edges that are less than neat but when I asked about tabby edges and wether they would've been an option, the answer was only "we haven't had the custom of making those in here". Despite of that, I think it turned out allright and the assistance I got was nice, although the ladies in the weaving center were somehow very convinced that I'm weaving a shawl :D
Valmiina levitettynä, mutta langanpäät vielä pujottelematta ja reunat päättelemättä. ~~~ Ready and spread out, yarn ends not woven in yet and horizontal edges unfinished.
Kissahyväksytty. ~~~ Kitty approved.
Mittaa tekstiilille tuli lopulta n. 120 cm x 235 cm. Tästä purin pois alimmaiset noin 15 cm jossa tiheys oli vähän mitä sattui ja virheitä sekä niisimisessä (korjattu kesken raidan) että polkemisessa oli useampiakin. Viimeistelyä tämä oli toki vailla edelleen, joten päiden siistimiseen päätin kokeilla lautanauhahuolittelua, ensimmäistä kertaa ikinä siis kankaan lopetukseen. Tekniikkanahan tuo on valtavan yksinkertainen, lautanauhan kuteena toimivat kankaan hapsut, mutta oikean tiheyden löytäminen olikin sitten hankalampaa -itselläkin sitten meni lopulta hiukan liian kireäksi, mutta onneksi se ei juurikaan näy päällä pidettäessä.

The finished measurements were evetually about 120 x 235 cm. Of this I unravelled some 15 cm fom the bottom, where there were quite a lot of mistakes and the density was whatever it just happened to be. The horizontal edges were still untreated, and to fix that I decided to try tablet-woven finish, for the first time ever. As a technique it's very easy, the warp threads of the fabric double as the weft threads of the band, but finding the right density is trickier -eventually I did weave the tabletwoven band a bit too tight but luckily it doesn't really show that much when worn.


Mitat tälle viitalle ovat aika lähellä sitä mitä viikinkiajan viitoista tiedetään, saagalähteet puhuvat viiden kyynärän mittaisista viitoista -islantilaisista mitoista kääntäen se olisi noin 230 cm (leveyteen ei tässä saagassa oteta samanlaista kantaa).³ Ja tämä on osoittanut käytännöllisyydensä jo peittonakin, riittävän pitkä ja tiivis kun on myös nukkumiseen!

When it comes to measurements, for this cloak they are quite close on what is known for viking age cloaks. Sagas mention cloaks that are five ells long, about 230 cm (the width is not discussed in the saga)³. And this one has proven its practicality as a blanket too, it's quite long enough and sufficiently dense!

¹Viking textiles: A deeper look at plaids, stripes and checks
²The viking age compendium: Cloth weaving patterns
³ Thor Ewing: Viking clothing, p. 103

Birka III: Die Textilfunden aus den Gräbern
Linda Wåhlander: Ulltyger i Birka: Diamantkypert vs. Gåsöga

Thursday 20 July 2017

Taas Ruotsiin ja Tanskaan, osa 2: Odottamatonta ja wau ~~~ Return to Sweden and Denmark, part 2: Unexpected and wow

Reissun ensimmäisen päivän raportti täällä ~~~ Report for the first day of the trip here


Hallsjö

Aamulla lähdettiin ajelemaan etelää kohti Värnamosta. Päivän ensimmäinen kohde olikin vähän yllätys, taas havainnoitiin tien vieren viittoja ja tällä kertaa viitassa luki "kyrkoruin". No kiirehän ei ollut, joten ei kun nokka kohti viitan osoittamaa suuntaa, ja sieltä löytyikin kirkonraunioiden lisäksi yllättäen varsin komea rautakautinen kumpukalmisto. Kyseessä siis oli Hallsjön pieni keskiaikainen kirkko, myöhemmällä keskiajalla rakennettu vanhemman puukirkon paikalle ja jonka tanskalaiset perimätiedon mukaan polttivat 1560. Paikka oli ilmeisesti vanhastaan merkittävä jo ennen kristinuskoa, lähistöllä sanottiin olevan myös uhrilähde. Sitä ei löydetty, lehmälaidun ja lauma nuoria uteliaita sarvekkaita kylläkin :D Kalmisto oli aivan kirkon vieressä, ja ihan selvästi osa sitä maisemaa joka myöhemmin oli otettu kristilliseen käyttöön. Tässä kalmistossa oli kaikkineen 90 hautakumpua, pystytetty pitkällä ajanjaksolla välillä n. 500 - 1050. Ei yhtään huonompi välietappi!

Hallsjö

In the morning we began our journey southwards from Värnamo. The first target for this day was a bit of a surprise, once again we spotted a sign by the road saying "kyrkoruin" (church ruin). Well, since we weren't in much of a hurry, we headed for that direction and unexpectedly we found not only church ruins but also a very impressive iron age barrow cemetery. The church ruins were the remains of the small Hallsjö church, built in the late medieval times to a place where older wooden church stood before and as the tradition goes, burnt by the Danes in 1560. The place had apparently been significant even before christianity, there was said to be a sacrificial spring nearby. We did not find it, but instead we found a cow pasture and very curious young cows :D The barrow cemetery was right next to the church and quite obviously part of the landscape which had been "christianized", so to say. The cemetery had  90 barrows altogether, with a long time span -from 500 to 1050 AD. Indeed, this was a very nice place to stop by!



Hovdalan linna

Etellään päin lasketellessa seuraava suunta oli Hovdalan linna. Rauhallinen, suorastaan idyllinen maalaismaisema lupaili paljon jo hyvinkin ennen kun päästiin kartanolle saakka. Linna muutettiin nykyselle paikalleen vuonna 1511, ja läheisen järven vedenpinnan ollessa aiemmin huomattavasti ylempänä oli aikoinaan vallihaudan ympäröimä. Vallihauta oli paikallaan vieläkin, joskin kuivana. Linnan vanhinta osaa edusti siis porttirakennus, muita osia oli uusittu mm. tulipalon 1678 jälkeen ja tuoreimmat lisäykset tehty 1800-luvun alussa. Päärakennuksen pihan takana oli keittiöpuutarha, joka oli rakennettu muistuttamaan sen renessanssiaikaista asua, ja keittiöpuutarhan vieressä oli 1790-luvun ansari, appelsiinipuineen kaikkineen.

Hieno paikka siis, mutta harmiksi se tuntui olevan vierailupäivänä kiinni muiden kuin ravintolan ja muutamien ulkorakennusten osalta. Pihapiirit itsessään olivat toki auki, joten niihin sai tutustua ihan kaikessa rauhassa muta koska keli oli muuttunut sateiseksi ja taivaalta satoi jo pientä tihiä, emme jääneet kovin pitkäksi aikaa tutustumaan alueeseen. Alueella olisi kuulemma ollut hienoa luontopolkua pitkät pätkät ja tammien koko suorastaan hämmästytti jo kartanon parkkipaikalla, ihan tulevien reissujen varalta siis. Hovdalasta otettiin suunta Lundia kohti.

Hovdala castle

As we headed south, our next stop was at Hovdala castle. Peaceful, almost idyllic landscape was very promising a long way before the castle was nowhere to be seen.  The castle was moved to its present location in 1511, and back then water level in the nearby lake was significantly higher and the castle was surrounded by a moat. The moat is still existing, although nowadays it's dry. The oldest part of the castle still existing is the gate building, other parts have been renewed, for example, after the fire in 1678, newest additions were from the early 19th century. Behind the main building there was the kitchen garden,  built to resemble the appearance of renaissance-era gardens. Next to the kitchen garden there was a 1790s greenhouse, along with its orange trees and all.

So indeed, this seemed like a nice place, unfortunately it seemed to be closed when we dropped by, only the restaurant and some storage buildings were open. The courtyards themselves were open so one was free to walk around, but since the weather had turned slightly rainy, we did not stay for that long. There would've been a hiking trail with pretty sceneries and the sheer size of the oaks growing in the parking place was almost amazing -so there was plenty of stuff left to see for trips to come. From Hovdala we headed to Lund.
Päärakennus ja vallihauta ~~~ Main building and the moat
Porttirakennus, vieressä entinen talli, nyk. museokauppa ja ravintola. ~~~Gate building, right next to it former stable, today housing the restaurant and museum shop.


Lundin tuomiokirkko

Päästiin tänne kyllä aivan mahdottoman hyvään aikaan, sillä taivas suorastaan repesi kun olimme parin metrin päässä kirkon ovelta ja vettä tuli aivan kaatamalla. Täällä Lundin tuomiokirkossa olimme siis hyvin pikaiseen piipahtamassa jo viime reissulla, mutta emme silloin ehtineet juurikaan ovea pidemmälle -eli nyt sitten paremmalla ajalla.

Tämän tuomiokirkon tarkka rakennusvuosi ei ole ihan selvä, lähteet mainitsevat 1080-luvulla rakennetun tuomiokirkon mutta se ei ole välttämättä ollut tämä tai edes samalla paikalla. 1100-luvun alun rakennusvaiheesta onkin sitten jo selviä jälkiä ja 1234 tulipalon jälkeen rakennettuja osia oli vielä enemmän. Lisäyksiä oli tehty sitten sen jälkeenkin, mm. kirkon kuuluisuus eli astronominen kello oli tuotu paikalle 1424. Taaskaan emme ehtineet kuulla kellon soittoa vaan parkkipaikkaa hakiessa missattiin se muutamalla minuutilla...

Muusta sisustuksesta taas, sen verran ehdittiin jo havainnoida viimeksikin että keskiaikaisia huonekaluja täällä oli lähes vaikka muille jakaa, ja onneksi kanssaeläjällä oli siihen parempi kamera sillä omani ei oikein ollut parhaimmillaan hämärässä kuvatessa. Täysin yllätyksenä tuli, että kryptakin oli auki ja sinne pääsi -ja olipa hieno tila kertakaikkiaan, vähän hämärä, avara muttei kuitenkaan mahdottoman korkea, jännä tunnelma. Kryptassa oli erityisen mielenkiintoisina yksityiskohtina kaksi pylväänkoristetta jotka liittyivät paikalliseen kansanperinteeseen Finn- jättiläisestä, vaimostaan ja lapsestaan -Finn kun oli tarinan mukaan kirkon rakentamisessa mukana. Tämä tarina on saanut oman wikipedia-artikkelinkin :)

Lund cathedral

Our time of arrival to Lund  was almost perfect, the slight rain turned to a total downpour when we were only a few meters from the cathedral door. We indeed had dropped by in the cathedral during our previous trip, but barely managed to get a glimpse because of the very limited time we had -so now we had much more time to spend.

The year this church was built isn't exactly clear, the written sources mention a cathedral built in the 1080s, but it isn't necessarily this nor even situated in this place. Traces of building phase in the early 1100s were, then again, well visible, and after a fire in 1234 it was renovated big time. Some additions had been made even after that, for example the most famous single object in this church, the astronomical clock, was added in 1424. Once again we missed the clock playing, this time only by a few minutes because we had to look for a parking place...

About other interior and furniture, even during our previous, brief visit it was clear that there were medieval furniture so much that is was almost unbelievable. I'm very thankful that the companion had a better camera, because as the light was somewhat low, photos taken with mine weren't that good. It was a surprise that the church crypt was open and accessible -and that was one impressive place, a bit dim, open space but the ceiling wasn't that high, I'd say the feeling in there was very interesting. In the crypt there were two very unexpected column-decorations, statues of the giant Finn and of his wife and child -tradition goes that Finn took part in the constructing of the church. This story has its own wikipedia article too :)
 

Kuoronpenkki, 1370-luku ~~~ Choir stalls, 1370s Kuva/ photo M. Pulla
Yksityiskohta kuoronpenkistä ~~~ Detail of the choir stalls. Kuva/ photo M. Pulla.
Kynttilänjalka, 1400-l. loppu. Alkujaan ollut sijoitettuna pääkuoriin.~~~ Bronze candlestick, late 15th centry.

Sakramenttikaappi ja tuolit, 1300-luku. ~~~ Tabernacle and chairs, 14th century. Kuva/photo M. Pulla.

Astronominen kello ~~~ Astronomical clock Horologium mirabile Lundense 1424. Kuva/photo M.Pulla.

Renessanssiaikainen hautamuistomerkki kryptassa ~~~ Renaissance tomb effigy in the crypt
Kryptan yleisnäkymää ~~~ General view of the crypt Kuva/photo M. Pulla


Alen kivet

Pahin sade onneksi lakkasi sillä aikaa kun olimme tuomiokirkossa ihmettelemässä kaikkea siellä olevaa hienoa. Tihinä se jatkui kuitenkin edelleen, ja oli hyvinkin voimissaan kun pääsimme seuraavalle kohteelle, jonne matkaa Lundista ei ollut sinänsä mahdottomasti, hiukan reilu tunnin ajo.  Paikalle Alen kiville päästyä oli selvää että tämän reissun wau oli kyllä tässä. Kivilatomuksen messevä koko ja jylhä paikka kallion reunalla avoimen meren rannalla olivat sellainen yhdistelmä että vesisadekaan ei haitannut. Voisin vaikka vannoa että tämä paikka olisi aikoinaan ollut rakennettu tekemään isosti vaikutus, ja onnistui kyllä hyvinkin siinä edelleen.

Kivet siis ovat yksi Ruotsin tunetuimmista laivalatomuksista. Laivalatomukset Ruotsissa ajoitetaan sekä pronssikaudelle että rautakauden loppupuolelle, ja tämän kanssa on erityisen paljon ollut ihmettelyä siitä kumpaan aikaan nämä ovatkaan pystytetty -alueelta on saatu radiohiiliajoituksia jotka menevät 800-luvulle, mutta toisaalta latomuksessa on myös merkintöjä jotka tekevät siitä myös soveltuvan aurinkokalenteriksi (kesä- ja talvipäivänseisaus sekä syys- ja kevätpäiväntasaus) ja se ominaisuus sopisi paremmin pronssikauteen.

Ale stones

The heaviest rain was thankfully over and done with during our visit to the cathedral, but it did not fully stop and the weather was somewhat damp as we drove for about an hour to our next target. Onve we got there, it was obvious that the "wow" of this trip was here. The size of the stone ship and the location right on the top of a hill right by open sea were such a combination that I'd be willing to bet on that this place was built to impress. And impressed I was, to such an extent that I didn't mind the rain at all.

The Ale stones are one of the most famous stone ships in Sweden. Ships like these were built during both the bronze age and the viking age, and with this one it's somewhat unclear on which era it has been built after all. There have been radiocarbon samples and dates that point to the 9th century, but then again there are some markings on the stones which may indicate that it has been used as a solar calendar (winter and summer solstices and vernal and autumnal equinox), that would be more of a bronze age feature.

Ei mahtunut yhteen kuvaan, piti ottaa panoraama. ~~~ Too large to fit into one picture, I had to go for a panorama.
Korppi teputteli mistään häiriintymättä kivilaivan keskellä ja taisi sitten löytää syötävää. ~~~ A raven did not mind us at all, walking between the stones. Eventually s/he found something to eat and took off.
Paikallisia maisematyöntekijöitä ~~~These little guys kept the landscape open
Suorastaan idyllistä maisemaa mäen päälle kiivetessä. ~~~Very idyllic landscape when walking up the hill.

Trelleborgen

Alesta lähdettiin kohti majapaikkaa ja matkan varrella oli päivän viimeinen kohde, Trelleborgen. Kyseessä on siis Ruotsin puolen toinen tunnettu kehämallinen linnoitus, joka oli säilynyt neljäsosaltaan, löydetty 1980-luvulla ja ennallistettu 1990-luvulla. Tämän malliset linnoitukset rakennettiin 980-luvulla Tanskan kuningas Harald Sinihampaan käskystä. Niiden varsinaisen käyttöajan uskottiin jääneen melko lyhyeksi, joskin tämän linnoituksen sisäpuolelta on jäänteitä linnoitusaikaa vanhemmista ja myöhemmistä, selvästi keskiaikaisistakin rakennuksista (jollainen yksi tänne oli ennallistettukin) joten ihan käyttämättä eivät olleet jääneet.

Tämän linnoituksen koko oli kokonaisuudessaan ollut melkoinen, ympyrän halkaisija oli 143 metriä joten säilynyt neljänneskin siitä oli hyvin vaikuttava. Alue oli aivan pienehkön kaupungin keskellä joten aika tarkkaan sai kameraa sihdata jotta kerrostaloja ei saanut kuvaan, mutta silti alueen viereen oli rakennettu viikinkityyppinen pitkätalo, sepän paja ja kasvimaakin, tunnelma oli kovin eristetty ja rauhallinen kun huomioi että aivan muutamien metrien päässä oli niitä kerrostaloja ja autoteitä (hyvällä puiden ja pensaiden sijoittamisella saa ihmeitä aikaan). Paikalla olisi ollut myös pieni opastuskeskus/museo ja kovin asiallisen näköinen museokauppakin, mutta ne olivat jo kiinni kun pääsimme paikalle. Mutta linnoitukseen itseensä pääsee tutustumaan siis museon aukiolosta riippumatta!

Trelleborgen

From Ale we left for our hotel and the last sight of the day, Trelleborgen, was pretty much by our road. Trelleborgen is one of the two known ring-fortresses in Sweden, and one quater of it has survived. It was discovered in the 1980s and reconstructed in the 1990s.  Fortresses like this were constructed in the 980s by the Danish king Harald Bluetooth's command. They were used only for a short period of time, although inside this fortress there are remains of buildings, some of which are older than the fortress, some youger even by some centuries, clearly medieval (one of which had been reconstructed there), so definitely the fortress area was not left totally unused.

The fortress has originally been quite sizable, 143 m diameter so the surviving one quater was not a tiny fragment either. The area is right in the center of a small town so one really had to adjust the camera angles if the aim wasn't to take photos of apartment buildings, but yet there was a rebuilt viking-type longhouse, smithy and even a small garden right next to the fortress. The atmosphere was very peaceful and hardly center-of-a town -like, yet only a few meters away there were roads and tall apartments (amazing what some well planned trees and bushes can do). There also was a small museum and a very interesting-looking museum shop, but they were closed when we got to Trelleborgen. But one can visit the fortress regardless the museum's opening times!

Ennallistettua vallia ~~~ Reconstructed walls

Linnoituksen portti ~~~ gate to the fortress
Muurin sisäpuolella 1300-lukuisen talon ennallistus ~~~ inside the wall a reconstructed 14th century house
Linnoituksen vieressä viikinki-pitkätalon pihapiiri ~~~ next to the fortress a viking-longhouse


Foteviken

Toinen tämän reissun odottamaton. Trelleborgenista kun valuimme yöpaikkaan viimeisiä kilometrejä, ajelimme Fotevikenin viikinkikeskuksen kyltin ohi -ja tämä tuli jotensakin järkytyksenä koska en ollenkaan ollut mieltänyt että olemme ihan samoilla nurkilla. Tulipa sitten seuraavalle aamulle ohjelmaa, todettiin ei-niin-pitkän pohdinnan jälkeen että aivan hyvin ehditään paikalla käymään jos ollaan avaamisaikaan ovenkahvassa roikkumassa, kun kerran valmiiksi täällä ollaan niin olisi lähinnä synti ja häpeä olla käymättä. Ja hyvin ehdittiinkin.

Kyseessä on siis ennallistettu viikinkiaikainen kylä, joka on rakennettu alueelle jolla on melko messevä varhaiskeskiaikainen historia muutenkin - alueella on ollut vilkas viikinkiaikainen kauppapaikka, Tanskan sisällispoliittisiin kähinöihin liittyvä Fotevikenin taistelu v. 1134 johti aikoinaan kuninkaan vaihtoon ja lahdelta on löytynyt meriarkeologisissa tutkimuksissa 1980-luvulla  viisi viikinkiaikaista laivanhylkyä. Fotevikenin arkeologinen ulkoilmamuseo alotti toimintansa 1995 ja on laajentunut siitä lähtien pikkuhiljaa, pyrkimys onkin kuulemma lopulta muistuttaa varhaiskeskiaikaista pientä kaupunkia.

Porttirakennuksesta sai mukaan kivan opaslirpakkeen, josta löytyi mukavasti tiedot rakennuksista rakennustekniikoineen ja esikuvineen, sekä tiedot työnäytöksistä joita alueella tehdään. Paikka oli kovin leppoisan kotoisan oloinen, ja selvästikään ei ollut ihan kiireellisin sesonki vielä, sillä aivan kaikki käsityöläiset eivät olleet vielä paikalla. Tämä oli kai sikäli aivan hyvä koska muuten ehkä emme olisi päässeet Tanskaan saman päivän puolellakaan -mahdollisuus kun olisi ollut nähdä myös itselleni melko tuntematonta lasihelmentekoa ja meripihkan työstöä yleisempien (muttei missään nimessä vähäisempien!) tekniikoiden lisäksi. Tosin opaslirpakkeessa myös sanottiin, että paikalle olisi mahdollisuus tulla myös vapaaehtoiseksi, joten voihan tuo olla että tämä ei jäisi ainoaksi kerraksi kun tuolla Fotevikenissa käydään...

Foteviken


The second "unexpected" of this trip. While we drove the very last kilometers to our hotel for the night, we drove by the sign of Foteviken viking center -and this was somewhat of a shock since I hadn't really realized that we were in the neighbourhood. This changed out plans for the following morning, it didn't take us that long to come to the conclusion that we'll surely have plenty of time to visit if we'll just be there early enough, and that since we're this close already it would be really a shame not to visit.

What we're talking about with Foteviken is a rebuilt viking age village in area that has an eventful early medieval history -there has been a market place during the viking age, battle of Foteviken in 1134 eventually led to a change of king in Denmark, and during the marine archaeological excavations in the bay of Foteviken in the 1980s five viking age vessels were found. The arcaeological open-air museum was opened in 1995 and it has continuously expanded with new buildings, the goal is eventually to resemble a small early medieval town.

From the entrance building we got a small booklet which had the info concerning the buildings (along with their techniques of construction and what they were based on) and the crafts that were displayed in the area. The place immedietely felt like home, and it clearly wasn't the high season yet, not all the craftsmen were present. This might've been a good thing, because had it not been so I quess we wouldn't have made it to Denmark during the same day, there were promises of glass bead making and amber works too which are very seldom seen, along with other more common (but by no means lesser!) crafts. Also, the booklet stated that the place takes volunteers willingly, so this might not be the last time we'll visit the place...
Jauhoa käsikivillä ja kunnon uuni! ~~~ Flour made by hand quern and a fine oven!
Pajunpunonta alkamassa ~~~ basket weaving about to begin
Kovin Bayeux-tyyppinen seinävaate Fotevikenin taistelusta, sekä sitä edeltäneistä ja seuranneista tapahtumista. ~~~ A very Bayeux-like tapestry about the battle of Foteviken and events preceeding and following the battle.


Gammel Lejre

Tanskan puolelle sitten päästiin ja vain hiukan Roskildesta viereen eli ei pahasti reitistä ohi oli melkoinen muinaisjäännösalue. Sieltä löytyi komea keskittymä neoliittisesta kivikaudesta keskiaikaan, asuinpaikkoja, elinkeinoihin liittyviä muinaisjäännöksiä sekä erilaisia hautoja painottuen rautakauteen ja viikinkiaikaan. Alueella on perimätiedon mukaan yhteys aluetta hallinneeseen Skjöldung-sukuun (joka mainitaan myös Beowulf'issa!), ja ainakin tutkitut haudat olivat olleet rikkaita. Aluetta kiersi parin kilometrin pituinen polku, joka paitsi historian, myös paikka paikoin oli luonnon suhteenkin todella kiva -ja erityisen herttainen oli reitin varren hevosaitaus ja laiduntajat, jotka ottivat täysillä ilon irti laitumen lammikosta.

Lejren museohan olisi ollut aivan vieressä, mutta olimme liikkeellä maanantaina joten se ei ollut auki. Niin lähellä, mutta...

Gammel Lejre


Well, we eventually got to Denmark, and right next to Roskilde (ie. not far from our road to Nyköbing Falster) there was quite a concentration of ancient monuments. They spanned from the neolithic stone age to medieval, from bulding remains to graves. The tradition goes that the area has connetions to the Scylding family which ruled the area from around AD 600 to  (and which is even mentioned in Beowulf!), and while it is obviously quite difficult to know exactly the names of those buried around here, the excavated graves have been rich. Aroud the area there was a two-kilometre-long path which was interesting not only for the history, but also for the nature. And some extra awws were awarded for the horses pasturing happily by the path, they seemed super delighted for having a small pond all for themselves :)


The Lejre archaeological museum would've been nearby, but since it was monday, it was closed. So close, so far...
 

Linkkejä ja lisäinfoa ~~~ Links and more information

Hallsjö (gammalt odlingslandskap)/ Visit Ljungby

Hovdala slott/ Hovdala castle

Lunds domkyrka (with english summary)

Ystad turism: Ales stenar

Nils-Axel Mörner: Ales Stones in SE Sweden: A solar calendar from the Late Bronze Age

Trelleborgen (Svenska)

Destination Viking: Trelleborgen

Fotevikens museum

Visit Lejre

Tuesday 11 July 2017

Bocksten-hupun uusi väri ~~~ New dye for a Bocksten hood

Kanssaeläjä harmitteli ennen Turun keskiaikaisia markkinoita ja keskiaikaista muotinäytöstä huppunsa laimeaa väriä. Saksanpähkinällä värjätty huppu olikin kieltämättä vähän valju beige, sinänsä se olisi kyllä itselleni mennyt mutta kun kerran herra uutta väriä halusi niin olihan tuo toteutettava (varsin loistava tekosyy päästä värjäämään!). Liian hieno väri ei sopinut tähän suunnitelmaan, kyseessä kun oli "työvaatekokonaisuus", eivät varsinaisesti mitkään edustusvaatteet. Jotain paikallista väriainetta siis, mikä olisi ollut täälläpäin kaikkien saatavilla.

Before the Turku medieval market and its medieval fashion show, the companion was slightly vexed with his hood and its colour. I must admit, it indeed was a very pale beige, dyed with walnut. It would've worked for me, but  since he wanted new colour, of course it had to be dyed (what a brilliant excuse to get the kettle boiling!). The new colour shouldn't be too fancy, since this was a part of a set of "working clothes" and not something that's considered as the Sunday best. So the dye should be something that would've been available for everyone around here.

Siinäpä se menee alkuperäisessä värissä, häntä polvia hipoen. ~~~ There it goes with its original colour, tail reaching the knees. Kuva/photo Arvo Malmi.
Huppu oli Bockstenin hupun mallilla leikattu ja ommeltu, eli esikuva löytyy siis noin 1300-luvun puolivälin Ruotsista. Alkuperäisestä Bockstenin hupusta ei värianalyyseissä oltu löydetty mitään värijäämiä itse huppukankaasta, joskin löydön suoympäristö oli värjännyt hupun ruskeaksi (Bockstenmannen och hans dräkt). Kanssaeläjän hupun beigen päälle sopivaa väriä miettiessä havaitsin että nyt on oikein erityisen hyvä vuosi lepänkävyille, joten siitäpä se ajatus lähti, vaikka lepänkävyillä värjäämisestä ei kovin paljon historiallisia lähteitä olekaan -tässä mentiin siis lähinnä linjalla "mikä ettei". Huppu painoi onnettomat 200 grammaa (varsin kevyttä villaa) mutta jotta väri olisi ollut riittävä eikä taas oltaisi päädytty beigeen, keräsin käpyjä ämpärillisen, vähän vajaa 10 litraa. Liottelin niitä pari päivää ennen keittämistä.

The hood was cut and sewn after the Bocksten hood pattern, so it's based on an mid-14th century Swedish original. The original Bocksten hood showed no traces of dye when tested, although swamp water had dyed it brown (Bockstenmannen och hans dräkt). When I thought of what should I dye the companion's hood with, I noticed that it seemed to be an especially good year for alder "cones", so that's what I went for -although there is very little evidence for alder cones being used as a dye historically, this was more like "why not" -decision. The hood was really light in weight, only 200 grams, but to avoid the new dye being beige too I collected a whole bucket, about 9 liters, of cones. They were soaked in water for a few days before they were boiled.

Alkuperäisen Bockstenin hupun kaava, omassa tuli jätettyä helman korjauspalat pois. ~~~ The original Bocksten hood pattern. I left the tiny bottom edge "repair pieces" out. Kuva/pic Marc Carlson, Some clothing of the Middle ages

Ämpärillinen käpyjä, tässä tosin jo keitettynä. ~~~ A bucket full of cones, already boiled.
Käpysoppa kiehui kolmisen tuntia kuten yleensä on ollut hyvä kovemmille kasviaineksille. Jälkeenpäin oli hyvä havaita että lepänkävyissä olisi tietysti ollut tanniinia joten alunapuretus ei välttämättä olisi ollut tarpeen, mutta eipä siitä varsinaista haittaakaan ollut, laitoin siis "automaattiohjauksella" värjätessäni 20% alunapuretuksen. Hupun kanssa kattilassa ei ollut mitään muuta, joten huppu sai kaiken saatavilla olevan värin ihan kokonaan itselleen. Huppu lämmitteli melkein-kiehuvassa vedessä 12 litran kattilassa pari tuntia ja sai sitten jäähtyä liemessään yön yli, aamulla huuhdottiin.

The cone soup was boiling for three hours, that has previously been a good time for harder parts of plants. Only after the dyeing I realized that the cones too had tannin, so mordanting with alum wouldn't have been necessary. But it doesn't do any harm either, and the fabric was mordanted with 20% alum. The hood was the only thing in the kettle so it got all the colour that was available. It stayed in the 12 liters kettle heated for a few hours, and and after that it was left to cool overnight and it was rinsed in the morning.
Sinne meni, tosi tumma liemi ja aavistus uudesta väristä jo pinnalle loiskahtaneena. ~~~There it went, really dark liquid already partially splashed to the hood

On sanottava että komea lopputulos siis tuli, runsas väriaineen määrä selvästi kannatti koska hupusta tuli suorastaan pronssinruskea. Ja tasainenkin vielä, mikä ei aina kangasta värjätessä ole ihan itsestään selvää. Huppu siis edusti vastavärjättynä keskiaikaisessa muotinäytöksessä ja hyvin edustikin muun Bockstenin-miehen vaatetuksen kanssa!

And I've got to say it ended up as quite handsome, plenty of dyestuff was definitely worth the shot because it ended up as bronze in colour! And very even dye, which is not always self-evident when dyeing fabric. The newly dyed hood was represented in the Turku medieval fashion show, and it indeed looked fabulous with the other Bocksten man gear!
Tällainen tuli. Illan myötä vastavärjätty huppu vaihtui chaperoniksi... ~~~ This was the result. As the night came, the newly dyed hood became a chaperon....

Monday 10 July 2017

Taas Ruotsiin ja Tanskaan, osa 1: Luostareita ja vähän muutakin ~~~ Return to Sweden and Denmark, part 1: Cloisters and some more


Jo toista kertaa suuntana oli Tanska ja Middelaldercentret, mutta Suomen ja Middelaldercentretin väliin mahtui automatkalla monennäköistä -eli otettiin matkanteosta kunnolla ilo irti, ajan kanssa. Kuten autolautalla tapahtuvalle meren ylitykselle tyypillistä on, olimme taas Tukholmassa aivan laittoman aikaisin, mutta tällä kertaa jätettiin Tukholman lähiseudun nähtävyydet katsomatta ja suunnattiin suoraan parin tunnin ajomatkan päähän, päivän kohteena Vätternin rannan tienoot.

For the second time, we were heading off to Denmark and Middelaldercentret. There is a lot to see between Finland and Middelaldercentret, though, so we took the most out of it and went sightseeing big time, since we were driving anyway and were not in that much of a hurry. We were in Stockholm way too early for my taste which tends to happen when the arriving with a ferry, but this time we skipped the sights in and near Stockholm and drove for a couple of hours to the shores of lake Vättern.

Linköping

Linköpingin kohteita ei ollut sen kummemmin katsottavien kohteiden listalla tällä kertaa, joten piipahdus kaupungissa rajoittui antikvariaattiin -olin jo hyvissä ajoin löytänyt ruotsalaisesta nettiantikasta tiedon että linköpingiläisessä antikvariaatista löytyisi Birgittareliker -kirjanen, jota Suomesta on käytännössä mahdoton löytää (itselleni se oli hyvinkin tarpeen koska tekeillä oli 1300-luvun alun tyylin mekko hyödyntäen p. Birgitan viitan/mekon kaavaa ja tässä 1970-luvun kirjasessa siitä oli edelleen kaikkein parhaimmat saatavissa olevat infot, ja onpahan muutenkin kiva kirjanen). Mutta eipä siitä joutunut tuolla edes köyhtymään paljoa, ja mukaan tarttui myös Det Medeltida Östegötland-kirja -tuota maakunta-sarjaa ei oikein voi suositella edes riittävästi jos tällaisia road tripejä on tekeillä. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että antikan pitäjä saattoi jäädä puheitten perustella siihen uskoon, että olisimme tulleet Suomesta ihan vartavasten tuota Birgittareliker -kirjan takia. No...

Linköping

We did not have any real sightseeing to do this time in Linköping, so what we stopped for was specifically because of books and an antiquarian bookshop. Well in advance I had spotted that in Linköping there is available a copy of the booklet Birgittareliker, which is next to impossible to find in Finland. I needed it for a sewing project, I was working on an early 14th century dress which utilizes the cutting pattern of the St. Birgitta's dress/mantle and this 1970s booklet has still the best information concerning the garment, and it's otherwise interesting too. And it was really a bargain, and I also took a copy of archaeological guidebook Det Medeltida Östergötland with me -one just simply cannot recommend the series enough if planning on a road trip like this. Only after the shopping it came to me that the bookshop owner might've unintentionally been left to the impression that we would've come all the way from Finland just because of these books. Oh, well...



Vretan luostari

Sitten alkoi tämä virallinen luostarikierros, ihan Linköpingin lähellä oli ensimmäinen kohde eli Vretan luostarin rauniot ja luostarikirkko. Kuningas Inge vanhempi ja kuningatar Helena perustivat Ruotsin alueen ensimmäisen nunnaluostarin noin vuonna 1100 ja se toimi aluksi benediktiiniläissäännön alla, mutta jo 1160 vaihtoi sistersiläisluostariksi. Luostarilla oli hyvinkin vahvat yhteydet kuninkaallisiin ja ylhäisaatelisiin muutenkin, useampi luostarin nunnista ja abbedissoista oli ylhäisaatelista ja jopa kuninkaallista sukua ja luostarin kirkossa on kuninkaallisia hautoja (ja vielä useampia kuninkaallisia hautamuistomerkkejä ilman varsinaista hautausta). Luostarin varsinaisista rakennuksista ainoastaan yksi eli viljavarasto oli edelleen pystyssä, muut olivat raunioituneet sen jälkeen, kun luostaritoiminta Vretassa lakkasi reformaation jälkeen. Huonetilojen jako on kuitenkin ihan selvästi nähtävillä edelleen, ja yllättävän paljon huoneiden käyttötarkoituksestakin ilmeisesti myös tiedetään.

Kirkossa oli pieni kahden huoneen museo alueen löydöistä ja Vretassa tedyistä tutkimuksista. Kirkossa oli varsin vähän keskiaikaista maalauksia -koristelemattomuus on sistersiläiskirkoille tyypillinen piirre, mutta ilahduttava poikkeus kirkossa oli Stenkilin kuninkaallinen hautakappeli joka oli tehty ja koristeltu 1100-luvun alussa eli ennen sistersiläisaikaa.

The Vreta cloister

After Linköping, the official slightly cloister-themed tour was about to begin with the ruins of Vreta cloister and the cloister church. King Inge the elder and queen Helena established the first nunnery in Sweden around 1100, and at first it functioned under the Benedictine rule but already in 1160 it was transformed as a Cictercian cloister. The cloister was well connected to the royals and high nobility even later on. Several of the abbesses and nuns were from the mightiest families in Sweden and the cloister church has royal graves (and even more memorial stones without actual burials). Only one of the actual cloister buildings still stands, the granary, the others fell to ruins after the reformation and closing of cloisters. The layout of rooms is still well visible, though, and quite a lot is apparently known of the uses of different rooms.

In the church there was a little two-room- museum concerning the finds and research of Vreta. The church was for the most part lacking medieval paintings (which is very typical for the Cistercian order), but delightfully there is an exception in the form of the Stenkil royal burial chapel, built and decorated in the beginning of the 1100s, before the Cistercian times.
Ristikäytävä oli melkein ennallistettu köynnöskasveilla. ~~~ The cross-vaulted gallery was almost reconstructed using vines.
Kirkko itse, luostarin alue kirkon takana. ~~~ The church itself, the cloister area is behind the church.
Stenkilin hautakappeli, 1100-lukuiset seinämaalaukset ja 1500-lukuinen muistomerkki. ~~~ The Stenkil burial chapel, paintings 12th century, memorial stone 16th century.
Ainoa edelleen seisova luostarin rakennus, 1200-lukuinen viljavarasto. Kiinni oli... ~~~ The 13th century granary, only one of the cloister buildings still standing. It was closed...

Vadstena

Vretasta ei ollut kuin kivenheitto Vadstenaan. Vadstenassahan käytiin jo viime reissulla, mutta luostarimuseo ei ollut tuolloin auki joten jäipä sieltäkin sitten katsottavaa uudellekin kerralle. Nyt kun olimme sitten aivan ajoissa liikenteessä, niin aikaa oli runsaasti, ja on kyllä sanottava että Vadstenan luostarimuseoon ei ihan hätäisellä aikataululla kannatakaan lähteä, on se sen verran laaja ja kyllä jokaisen paikalla vietetyn minuutin arvoinenkin. Kyseessähän on alkujaan kuninkaallinen asumus 1200-luvun puolivälistä (ensimmäisiä maallisia tiilirakennuksia Ruotsissa!), joka testamentattiin luostarikäyttöön 1346 ja josta tuli birgittalaisluostari 1384.

Luostarikäytössä aiemmin komeasti koristeltu rakennus muutettiin huomattavasti yksinkertaistetummaksi, mutta onneksi vihjeitä aiemmastakin ulkoasusta on säilynyt. Luostarikäyttö loppui reformaation myötä, mutta rakennus säilyi käytössä ja toimi mm. sairaalana. Sairaalakäyttö loppui 1950-luvula ja sen jälkeen remonttia tehdessä yllätys olikin suuri kun esim. nunnien huoneiden jaot olivat edelleen löydettävissä. Luostarimuseo toimii aika pitkälti tämän rakennuksen toisessa kerroksessa ja kattoi hyvinkin perusteellisesti keskiaikaisen luostarielämän eri puolia. Ja tulipa hiukan valaistusta siihenkin mitkä olivat sääntökuntien erot käytännössä (ei ollut mitenkään erityisen tuttua se). Kaikkineen hieno museo siis.

Vadstena

From Vreta, Vadstena was only a stone's throw away. We did visit the town during our previous trip, but the cloister museum was not open then so something was left to check out for upcoming trips too. Now that we were in Vadstena early enough and we had good time to check out the museum, it has to be said that the cloister museum is indeed not a place to visit if one is in a hurry, it's so large and well worth spending some time in. The building itself is a former royal residence built in the mid-13th century (first secular brick building in Sweden!) which was bequethed in a will to be used as a cloister in 1346 and which became a bridgettine convent in 1384.

As a cloister, the formerly well-decorated building was transformed to something much more plain, but luckily there are traces of the former decorations still left. The cloister ceased to excist as the reformation came, and after that the building functioned for example as a hospital. The hospital was closed in the 1950s, and it was quite a surprise when the old cloister-era structures were found as the building was renovated after that. The museum is mostly located in the second floor of the bulding and is very thorough on the different aspects of the cloister life. And the visitors are also educated on what are the actual differences between different orders (not really something I was very well aware of before). All in all, a fine museum indeed.
Tiilirakennus kuvassa on entinen kuninkaankartano ja myöhempi nunnaluostarin puoli. ~~~The brick building, aka. former royal residence and later the nunnery building.
Seinämaalaukset huoneessa, jonka sanottiin olleen perustajan itsensä käytössä. ~~~Wall paintings in a room that's said to have been used by the convent founder herself.
Käytävä, jonka molemmin puolin sijaitsivat nunnien huoneet. ~~~ Hallway, nun's rooms on both sides.
Toinen uudelleensisustetuista keskiaikaisista nunnan huoneista. ~~~ Another one of the recreated nun's chambers.
Esillä olleiden keskiaikaisten kirkkotekstiilien määrä oli melko tavalla uskomaton. ~~~ Somewhat incredible amount of medieval church textiles on display.
Alakerran sali ~~~ A hall on the first floor of the building.


Alvastran paalutalo

Vadstenasta otettiin suunta etelään, ja täytyy sanoa että tämä seuraava kohde tuli todella yllätyksenä, sillä olimme matkalla Rökstenen'iä katsomaan (siitä enemmän seuraavaksi) ja nähtävyys-kyltti osui silmiin jonkin verran Rökstenen'iä ennen. Arvelinkin kyllä että kyseessä ei voi olla vielä Rökstenenin kyltti koska sinne piti olla vielä muutamia kilometrejä matkaa, mutta pitipä piipahtaa tieltä silti eikä yhtään turhaan -osuimme siis Skandinavian ainoaan neoliittisen ajan paalutaloon! Ilmeisesti kyseessä on ollut jonkinlainen suolle rakennettu kulttikeskus, sillä alueen löydöissä on ruokaan ja ruuanlaittoon viittaavia löydöksiä, muttei pysyvän asutuksen jäänteitä. Alue on ollut käytössä noin 3000 eaa useamman sadan vuoden ajan, myöhemmässä vaiheessaan hautausmaana.

Alvastra pile dwelling

From Vadstena we headed south, and this next target came by as a total surprise. We were driving to Rökstenen (more of that shortly) when we spotted sign saying there a sight nearby. I did suspect it wasn't the Rökstenen sign yet, since it should've been some kilometers away still, but we decided to check it out anyway and it was totally worth the visit -we stumbled upon the only neolithic pile dwelling in Scandinavia! Apparently it has been some kind of a religious centre built on a swamp, since the finds of the site have a lot of food and cooking-related items but not signs of actual permanent settlement. The site has been in use from around 3000 BC on for several hundred years, and it functioned as a burial site on the later stage of its use.

Edelleen kostean oloista maastoa, muttei oikein suota enää. ~~~ Still somewhat damp ground, but hardly a swamp anymore.


Rökstenen

No tännehän siis pyrittiin, vaikka Alvastraan osuttiinkin ensin ja onhan tämä kyllä melkoinen tapaus riimukivien joukossa. Kyseessä kun on maailman pisin riimuteksti ja sitä pidetään myös ruotsalaisen kirjallisuuden vanhimpana säilyneenä edustajana. Kivi on raapustettu 800-luvulla ja perinteiseen riimukivien tyyliin se kerrotaan pystytetyn vainajan muistolle, mutta sen lisäksi tekstiä on paljon enemmänkin (kiven viidellä pinnalla!). Runomuodossa siinä mainitaan mm. 400-500-lukujen vaihteessa elänyt ostrogoottien kuningas Teoderik Suuri (tai ehkä todennäköisemmin Teoderikin ratsastajapatsas Saksan Aachenissa), mutta myös skandinaavimytologiaa sellaisiltakin osin joka muuten ei ole nykypäivään säilynyt. Lisäjännäksi tämän tekstin tekee se, että sen kirjoittaja on jostain syystä käyttänyt kuutta erilaista riimujärjestelmää kirjoittamiseen... Paikalla on myös oikein kiva opastuskeskus, jossa ainakin näin kesäaikaan oli ihan ihminenkin töissä mutta jonka opastaulut olivat myös kaikkien katseltavissa ulkoilmassa kellonajasta riippumatta.

Rökstenen

Well, this was what we actually headed for when stumbling across Alvastra neolithic site. This is indeed a curious case when it comes to runestones, it's the longest rune text in the world and it's also been considered as the first surviving example of Swedish prose. Rökstenen has been carved in the 9th century and it has been raised for a memory of a deceased person as is typical for runestones, but it has a lot more text than that (in five surfaces of the stone!). In poetic verse it mentions for example Theoderic the Great, 5th-6th century king of the Ostrogoths (or, more likely, the statue of him in Aachen, Germany), and also scandinavian mythology in such stories that are otherwise unknown today. What is extra curious is that the rune carver has used six different sets of runes in carving the stone... The site has small a guiding center with an actual person working in there during summertime, but there were very informative guiding plaques too that could be observed regardless the visiting time.


Alvastran luostari

Pienen sivupiipahduksen jälkeen palattiin Alvastraan ja luostarikierroksen viimeiselle etapille. Alvastran luostari oli aikoinaan munkkiluostari, sistersiläis-sääntökuntaa niinkuin Vretan nunnaluostarikin. Se perustettiin 1143, samaan aikaan kuin  Nydalan luostari noin 130 km:n päässä (siellä käytiin jo viime reissulla) ja sen ensimmäiset munkit tulivat Ranskasta. Alue oli sitä ennen kuninkaankartanon maita ja alueelta tunnetaan myös viikinkiaikaisen hallitalon jäänteet (varhaisemmasta historiasta sitten puhumattakaan, tämä edellä mainittu paalutalo oli käytännössä tien toisella puolella). Luostari voi hyvin neljänsadan vuoden ajan, ja kuninkaankartanoksi alue myös palasi reformaation jälkeen kun luostaritoiminta loppui 1529.

Täytyy sanoa että Alvastran rauniot ovat todella kuvaukselliset, kertakaikkista karkkia raunioromantiikan ystäville. Tämä oli jossain määrin raunioina paremmin säilynyt kuin Vreta, vaikka yhtään täysin ehjää rakennusta täällä ei ollutkaan enää -mutta muutamassa huoneessa oli edelleen katto päällä ja ehjät seinät. Luostarin puutarhan paikkaa markkeerasivat rivistöt kovin pörheää laventelia ja muutama satunnainen rohtoraunioyrttikasvusto (pisti miettimään voisivatko rohtoraunioyrtit oikeasti olla luostarin puutarhan kasvien jälkeläisiä..). Alvastra oli siitä kiva alue, että sekin oli aivan auki kellonajasta riippumatta ja kyltit olivat kovin informatiivisia, joten tänne piipahtamiseen ei ollut sen kummempia aikataulupaineita. Täältä ajeltiinkin sitten yöpaikkaan josta edelleen sitten etelämmäs kohti Tanskaa, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa.

Alvastra monastery

After a slight detour we returned to Alvastra and to the last point of our monastery-themed tour. The Alvastra monastery was a monastery for monks, and of Cistercian order just as the Vreta nunnery had been. It was established in 1143 and is therefore contemporary to the Nydala monastery, some 130 km south (we were there during our last visit). First monks of Alvastra came from France. The area belonged to the king before it was donated to the monastery, and there are also remains of a viking age longhouse nearby (not to even mention earlier history, the neolithic pile dwelling was practically on the other side of the road). The monastery flourished tor some 400 years, and after the reformation the land was returned to the crown in 1529.

In my opinion the monastery ruins were very pictoresque, a real treat for anyone who loves ruins. This site is somewhat better preserved than Vreta, although here none of the buildings had survived intact -but two of the rooms still had whole roofs and walls. In what used to be the monastery garden lavender grew happily with occasional bushes of comfrey (I couldn't help but think whether the comfrey was actually a decendant of the plants in the monastery garden). So indeed, Alvastra was a nice place to visit, no pressure schedule-wise because the open-air site is always accessible and the information plaques were, well, informative. From Alvastra we settled for the night and on the next day we headed south towards Denmark, but that's something for the next post :)


Linkkejä kohteista ~~~ links concerning the sites

Vadstena Klostermuseet
Alvastran pile rwelling research blog
Rökstenen, Ödeshög
Visit Östergötland: Alvastra Klosterruin