Herjolfsnes 42 ja vähän säärtä! ~~~ Herjolfsnes 42 and some leg!

Herjolfsnes-haastetta, viime kesän Turun keskiaikaisia markkinoita ja sen muotinäytöstä varten tuli tehtyä Grönlannin skandinaaviasutuksen löytöihin perustuva Herjolfsnes-aiheinen asukokonaisuus sekä itselle että kanssaeläjälle. Kanssaeläjän pillerirasiapipo tulikin jo värjäyksineen esiteltyä (tekstissä  Herjolfsnesin pillerirasialakki), nyt sitten omaa mekkoa framille.

For the Herjolfsnes challenge, and the Medieval fashion show at Turku medieval market last year I made two sets of of clothing based on the Norse Greenland finds, both for me and the companion. The man's pillbox cap and the dyeing process were already introduced (on the blog post Herjolfsnes pillbox cap), now it's time to show off my dress!

 

Herjolfsnes 42-mekko, tunnettuna myös museonumerolla D10584, siis perustuu Grönlannin skandinaaviasutuksen Herjolfsnesin (nyk. Ikigaat) kirkkomaan löytöihin. Tästä nimenomaisesta vaatteesta ei ole radiohiiliajoituksia otettu, mutta yleisesti ottaen nämä Herjolfsnesin vaatteet ajoittuvat 1200-luvun puolivälistä 1400-luvun loppuun. Pääosa Herjolfsnesin vaatteista kaivettiin esille tutkimuksissa vuonna 1921, tutkijana toimi Poul Nørlund.¹

Noudatin tämän mekon teossa Nørlundin kaavaa teoksesta Buried Norsemen at Herjolfsnes (1924), sillä erolla että siinä missä alkuperäisessä on tarvittu pieniä jatko- tai korjauskappaleita (hihansuu ja olkapää) olen ne jättänyt pois ja tehnyt siis yhtenäisestä kankaasta. Tosin pieniä lisäpalasia tarvittiin silti, pieni pala helmaan... Taskuaukon paikka oli hupaisa, todellakin sivukiilan keskellä eikä, kuten käytännöllistä olisi, saumassa.

Herjolfsnes 42 -dress, also known by its museum number D10584, has been found, as the name says, in the Herjolfsnes (now Ikigaat) churchyard, Norse settlement of Greenland. No radiocarbon dating tests have been made to this specific dress, but in general these Herjolfsnes garments have been C14-dated from the mid-13th century to the late 15th century. The majority of the Herjolfsnes garments were found in the excavations in 1921, led by Poul Nørlund.¹

I followed the dress pattern from the Nørlund's book Buried Norsemen at Herjolfsnes (1924), with the exception that the original had small inserted patches and repair pieces (in shoulder and wrist) which I did not add to my dress. A small repair piece was needed, however, in the hem... I found the placement of the pocket slit a bit funny, in the middle of the side gore piece instead of, as it would be practical, in the seam.

Alkuperäinen vaatteen kangas oli kudottu mustaan loimeen ruskealla kuteella.² Oma mekkoni tehtiin Medeltidsmoden okranruskeasta toimikasvillasta, valmiiksi värjätystä siis, jossa väri ei ole aivan tasainen vaan pientä elävyyttä löytyy siitäkin.

Mekko näyttää kieltämättä hirveän lyhyeltä verrattuna yleisesti keskiaikaisissa kuvituksissa nähtyihin mekonpituuksiin, mutta tämä oli ihan tietoinen päätös. Ylänilkkaan-alasääreen ulottuva pituus on aika tarkalleen linjassa kun sitä vertaa Grönlannin skandinaavinaisten luurankolöytöjen keskipituuksiin ja löydettyjen mekkojen pituuksiin. Naisten keskipituus Grönlannin skandinaavialutuksen piiristä (itäinen ja läntinen asutus keskivertona) oli 152,3 cm³, (aikuisten) mekot joiden pituudesta voi jotain sanoa ovat pituudeltaan väliltä 118-128 cm, keskimäärin 123 cm⁴. Itse taas olen muutaman millin yli 10 cm keskiverto-grönlantilaisnaista pitempi, tämä oma mekkoni puolestaan on 7 cm keskivertomekkoa pidempi (olasta helmaan 130 cm). Ristin tämän helmanpituuden yltiökäytännöllisyytensä takia kieli poskella "tänään lapioidaan kakkaa"-pituudeksi -ja itse asiassa hihansuun halkio on myös aivan paikallaan kun on kyse hommista joissa täytyy kääriä hihat. Alkuperäisessä halkion pituus oli 12 cm⁵, tässä omassani pituus on sentin enemmän.

The original dress was woven to a black warp with a brown weft.² My dress was made of ochre brown twill wool supplied by Medeltidsmode, and it was readily dyed but the dye isn't uniformly even, so it has a bit of life in it.

The dress indeed looks terribly short when compared to the dress lengths usually seen in in medieval illustrations, but this was a deliberate decision. The upper ankle/lower shin-length is very comparable with the female skeleton average heights and dress lengths known from Greenland. The average height of a woman in Norse Greenland (eastern and western settlements both) was 152,3 cm³, and (adult) dress lengths vary between 116-128cm, being 123 cm⁴ on average. I am slightly over 10 cm taller than the average Greenland lady and this dress is 7 cm longer than the Herjolfsnes dress average (130 cm from shoulder to hem). For its extreme practicality, I decided to name this dress length not-so-seriously "I'm shoveling poo today"-length -and actually the slits in the wrist just add to the practicality when it comes to rolling up your sleeves and getting to work. In the original dress the slit is measured 12 cm⁵, in my dress it's one centimeter more.

Alusmekko vaan ei tuon ensimmäisen mekkokuvan ottamisen aikana oikein ollut linjassa päälimekon kanssa, tuollaisesta helman vilkkumisesta olisi ehkä saattanut saada jo heman pahoja katseita -ainakin jos on uskominen 1300-luvun lopun ranskalaista käytös- ja kodinhoito-opasta Ménagier de Paris'ia jossa varoiteltiin eri mekkokerrosten näkymisestä kaula-aukostakin -sitäkin moitittiin kovin epäsiistiksi...⁶ Jäi vahingossa huomioimatta se, miten paljon vyön lisääminen lopulta lyhentääkään mekkoa (tämähän ei täyspitkissä useinkaan realisoidu mitenkään niin, että sillä olisi sen enempää käytännön merkitystä). Ilman vyötä tämä laskeutuu kyllä kauniisti, mutta malli ei varsinaisesti mitenkään imartele allekirjoittaneen vartalotyyppiä. Taskuaukoista päätellen tällä on tosin saattanut olla käyttötarkoitus nimenomaan toisen mekon päällä, joten siksi pieni väljyys on kyllä aivan tarpeen.

On the first pic the underdress isn't really in line with the woolen dress, underdress hem showing like that would've perhaps caused some disapproving looks -at least if one believes the late 14th century French book of conduct Le Ménagier de Paris, which states that wearing one's clothing so that the layers of dress are not in neat order and shift collar is showing, is most unsightly ⁶. Actually I just didn't take into account how much wearing a belt actually shortens the dress length, because with usual, longer dress lengths the belt usually doesn't have that much effect. Without a belt it does drape nicely, but it just isn't very flattering at all to my body type. Although it crossed my mind that because of the pocket slits, it might be intended to be worn as the topmost layer of clothing, over another woolen dress.

Kaula-aukko: kiinniommeltu reunanauha ja käänteen reunaa suojaava täytelanka. ~~~ Neckline: the sewn-on braided cord and the filler thread.

Reunojen vahvistuksena hihoissa, kaula-aukossa ja taskuaukoissa käytin hyvin ohutta letitettyä nauhaa joka sitten ommeltiin reunaan erikseen kiinni. Tämä ratkaisu oli myös alkuperäisessä vaatteessa kaula-aukossa ja taskuaukoissa, vaikkakaan nauha ei ollut samanlaista kolmen säikeen lettiä kuin mitä itse käytin.⁷ En oikein saanut kuvasta selkoa että minkätyyppinen nauha sitten lopulta olikaan kyseessä, mutta no, "braided cord", tekee todistetusti tehtävänsä kyllä.

Kaula-aukossa oli vielä Herjolfsnesin vaatteille yleiseen tapaan suojaava ylimääräinen lanka käänteen reunassa, mutta taskuaukkoihin ja hihansuihin en tätä laittanut (tämä ominaisuus muuten ilmeisesti puuttuu alkuperäisestä 42:sta kokonaan)⁸. Helmassa vahvistukseksi kudoin lautanauhan, mutta se menee vielä uusiksi -yleensä kun olen tehnyt nämä lautanauhahuolittelut hyvin ohuella langalla, mutta nyt sopivan väristä ja riittävän ohutta ei ollut saatavilla joten käytin sitten sopivan väristä ja jonkin verran paksumpaa lankaa periaatteella "no ei se nyt niin tarkkaa voi olla ja paksullakin langalla tulee nättejä lautanauhoja" (itse asiassa samaa jolla nuo reunan ohuet nauhat laitoin), mutta kyllä se vain sittenkin oli aivan liian paksua huolitteluun, uusiksi menee jahka saan värjättyä sopivaa.

Mutta siis kaikkineen, olen kyllä kovin ihastunut tähän mekkoon ja ennen kaikkea thän pituuteen. Pitkien, jopa ylipitkien helmojen kanssa elää ja työskentelee kyllä eli en koe niiden kanssa olemista mitenkään vaikeaksi, mutta tämä on mukavuudessaan kuitenkin ihan omaa luokkaansa!

To strengthen the edges, a thin braided cord was sewn to the neckline, wrists and pocket slits. This feature was also in the original 42 in neckline and pocket slits (but not in sleeves), although the cord I used was unlike the one in the original.⁷ I used a 3-strand braid, I couldn't quite figure out what type of cord it was that was in the photo of the original. But hey, "braided cord", it'll be guaranteed to do its job.

Also to the neckline (but not wrists nor pocket slits) I added a filler thread to the edge of the seam allowance, this technique was fairly typical for the Herjolfsnes garments but it seems it's totally absent from the original 42.⁸ To finish the hemline I added a tablet-woven edging but I'll replace that sometime soon, I'm not happy with it at all. Usually my tablet-woven edgings have been woven with a very thin yarn, but this time I did not have yarn thin enough in a colour that would fit the dress. I decided to use much thicker yarn, thinking "it'll surely not be that significant and bands made of thicker yarns can be quite nice too" (actually it was the same yarn which was used for the braided cords). Well, it was significant, I'll redo the tablet woven edgings once I have dyed yarn to a colour that fits the dress.

In general, I'm quite keen on this dress, and most of all, this length. I mean, I do not find more common medieval dress lengths, even a bit overly long dresses difficult to live and work in at all, but this is so comfortable it's almost unbelievable!

¹ - ² Else Östergaard: Woven into the earth
³ Niels Lynerup: The Greenland Norse: A biological-ahropological study s. 72
^4-5 Else Östergaard: Woven into the earth  
⁶ A good wife's guide/Le Ménagier de Paris, s. 57
^7-8 Else Östergaard: Woven into the earth 

Kangassukat Islannin tyyliin ~~~ Fabric socks Iceland-style

Inspiraatio tähän lähti siitä, kun kesken matkan Tanskan Middelaldercentretiin herra matkaseuralainen huomasi että neulakinnassukkia ei tullutkaan matkaan mukaan ja säätiedotus ennusti runsaasti sadetta. Uusien neulakinnassukkien tekeminen ei sirossa 45:n koossa olisi onnistunut mitenkään siihen hätään, joten ei sitten muuta kuin tempaisemaan suunnitelma B, hätävarasukat. Nopeista ratkaisuista heti tuli mieleen Islannin kansallismuseossa syksyllä nähdyt kangassukat, joten sellaiset sitten otettiin työn alle -tosin taustatyötä hieman häiritsi se, että mallin tarkastelu piti tehdä puhelimen ruudulta verkosta jo löytyvien kuvien avulla, ja nämä omat kuvat olivat tietysti, no, kotona kun niitä tarvittiin.

The inspiration for this project came when we were on our way to Middelaldercentret in Denmark, and the Companion noticed that he didn't have extra socks with him -and weather forecast showed signs of upcoming heavy rain. New nalbinded socks were not exactly an option with that schedule, but there was plan B. Concerning quick solutions I immediately thought of the fabric socks which I saw on display in the Icelandic national museum last autumn, so that was what I went for. Doing the background work was slightly difficult because  I had to do the photo research with a phone, using the photos that were already online -these photos were, well, at home when they were needed...

Kuva/Photo M. Pulla

Kuva/Photo M. Pulla

Kuva/Photo M. Pulla

Alkuperäinen sukka Islannin kansallismuseosta. Löytöpaikkana Snóksdalur, läntinen Islanti, ajoitus myöhäiskeskiaika. Vitriinin tekstin mukaan kangassukat olivat ilmeisen yleisiä keskiajalla, mutta onkohan tämä islantilainen erikoisuus? Suoranaisia matalia kangassukkia kun en ole oikein muualla museoissa tai kuvituksissakaan tavannut, jos nyt housusukkia ei lasketa mukaan... Ideahan on kyllä sinänsä aivan hieno ja toimiva, kangassukat eivät kangasta vaadi paljoakaan ja ompeleminenkin vie paljon vähemmän aikaa kuin vaikkapa neulakinnassukkien tekeminen -vaikka tosin kuluvatkin varmasti puhki huomattavasti nopeammin.

So this is the original sock from the Icelandic national museum. The find is from Snóksdalur, western Iceland, dating is "late medieval". According to the text by the display case fabric slippers were fairly common during that time, but I wonder if that's an Icelandic speciality? I haven't really come across socks like this in the museums nor even in illustrations, actual hose not being counted in here... But the idea is simply clever, socks like these take very little fabric and are really a lot quicker to make than nalbinded socks -although they also wear out quicker.

Tällaisista kappaleista sukka sitten tehtiin! Keskellä jalkapohja, oikealla varpaat ja vasemmalla oleva ameeba on siis kantapää. Nämä mallattiin jalkaan ja se tuotti tuon hämärän muodon, jota vielä hiukan nätimmäksi trimmattiin ompelun yhteydessä mutta aika omituiseksihan se jäi. Kangas oli sopivasti leikkuujätettä, saksanpähkinän kuorella värjättyä Medeltidsmoden raakakangasta jota itse hiukakseltaan vanutin ennen käyttöönottoa ja värjäämistä. Tästähän jo kyllä näkee että katsoin alkuperäisen kantakappaleen muodon väärin, todellinen kantakappaleen sauma taitaa olla kuitenkin takana ja etuosa menee jalkapöydän päältä yhteen. Tein myös pienen käänteen nilkkaan vaikka alkuperäisessä ei sellaista ole. Ehkä ensi kerralla sitten...

The sock was constructed of pieces like this! In the middle the foot sole, toe part on the right and the amoeba on the left is the heel part. These were pinned in shape to the foot and cut after that, and slightly neatened when sewing but yeap, they seem a bit odd none the less. The fabric is cutting waste, raw weave from Medeltidsmode, slightly fulled before dyeing with walnut. And it's fairly obvious when one looks at these pieces that I mistook the construction of the original, the real heel part seam seems to be vertically in the heel since there is an unbroken piece of fabric going across the instep. I also turned the edge around the ankle, a feature which the original doesn't have. Well, maybe next time, then. 

Kasassa, vielä toistaiseksi saumat ulospäin. ~~~ Pieced together, seams outside.

Tuosta islantilaisesta sukasta eivät käytetyt ompelupistot oikein kuvasta selviä, mutta vähän olosuhteidenkin ohjaamana menin linjalla "nopeasti valmista". Yhdistävät saumat siis pellavalankaa käyttäen takapistolla,  lievästä vanuttamisesta huolimatta edelleen rispaantumisherkät reunat ensin yliluotellen yhteen ja sitten etupistolla alas kiinni. Aivan suoraan tälle kombinaatiolle ei lähdettä ole, myönnän auliisti sen, mutta pistot ovat sinänsä aivan tyypillisiä keskiajan ompelupistoja.

The sewing stitches used in the original sock are not really clear, but as I was in a bit of a hurry I went by the "finish quickly" -method. So the seams that keep the pieces together have been sewn with backstitch using linen thread, and since the raw edges were despite the light fulling prone to fraying I whipstitched them together before sewing them down with running stitch. And I confess that I haven't found a source for a stitch combination like that, but well, they're all very typical medieval sewing stitches anyway.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että hartaasti luvattua rankkasadetta ei sitten lopulta tullutkaan, epämääräisiä kuuroja vain. Mutta ovatpahan sitten sukat valmiina, kyllä sellainen vielä joskus saattaa niskaan ropsahtaa. Tai muuten vaan tulee tarve pitää varpaat lämpimänä.

And by the way, the heavy rain that was promised, it eventually never came, we only had some showers. But I assume there will be times in the future when some extra warmth will be needed, or when dry socks are more than welcome, and then the socks will be ready :)

Reissu Riikaan, osa 3 - Metzendorffin talo ja Aldariksen olutmuseo ~~~ Trip to Riga, part 3 - the Metzendorff house and Aldaris beer museum

Osa 1 ja osa 2 ~~~ Part 1 and part 2

Kolmas Riian-matkan päivä ja vielä oli museoita käytäväksi! Päivän ensimmäinen museo sijaitsi hyvinkin vanhankaupungin ulkopuolella, joten samalla pääsi tutustumaan myös paikalliseen ratikkaliikenteeseen. Välillä melkein hirvitti vaunuun kuuluvan kitinän ja vinkunan määrä, mutta hyvinkin pääsimme perille Aldariksen panimolle ja panimon olutmuseoon! Pysäkiltä museolle kävellessä tuli tutustuttua myös paikalliseen lähiöelämään, sitähän ei vanhassakaupungissa nähnyt ja olipa melko erinäköistä maisemaa siellä. Ihan mielenkiintoista nähdä niitäkin.

Third day of our trip to Riga, and a lot of museums to see! The first museum of our last day was situated well outside the Old Town, and so we got a chance to familiarize ourselves with the local trams. Despite of creaking and squeaking sounds, we were safely transported to the Aldaris brewery and brewery's own beer museum! On our way from the tram stop to the brewery we also got a glimpse of local suburb neighborhood -very different from the Old Town, and also quite interesting to see that side of the town too.

Panimon vanhaa osaa ~~~ Old part of the brewery

Alkuperäiset 30-luvun sammiot ~~~ Original brewing equipment from the 1930s

Siellä käy. ~~~ Some beer on its way.

Aldariksen panimo perustettiin 1865. Museo puolestaan on kovin tuore, se perustettiin vuonna 2015, ja nyt näytteillä on oluenpanovälineistöä 1800-luvulta alkaen (isoimpina 1930-luvun pronssisammiot!) ja rutkasti tietoa oluenpanoprosessista ja panimon historiasta. Mutta ei pelkästään historiaa, ikkunan läpi pääsi katselemaan myös parasta aikaa käytössä olevaa välineistöä. Museon pääsymaksun hintaan kuului opastus ja myös pieni oluenmaistelu kierroksen jälkeen :)

Aldaris brewery was established already in 1865. The museum, then again, is almost brand new, from 2015. The exhibition has brewing equipment starting from the 19th century and a lot of information concerning the brewing process and the history of the brewery. But not just history, the tour in the museum also takes the visitors to see equipment that is currently in use. The entrance fee also includes a small beer tasting after the tour :)

Olutmuseon jälkeen oli vielä hyvää aikaa ennen lähtöä kotiin, joten ehdimme katsastaa vielä Metzendorffin talon.

After the beer museum, there was still quite a lot of time for us to check out the Metzendorff House.

Metzendorffin talo oli huoneesta riippuen 1600-luvun lopusta 1900-luvun ensimmäisien vuosien asuun sisustettu kauppiaan kotimuseo 1600-luvun talossa. Talo oli saanut nimensä viimeiseltä yksityisomistajaltaan, August Metzendorffilta, joka tiettävästi myi Riian parasta kahvia. Pääasiassa talon näyttelyt menevät aikajärjestyksessä niin, että vanhin osa on alempana ja yläkerroksia kohti aikakausi nuortuu. Viimeisessä asuinkerroksessa käsiteltiin myös kauppias Metzendorffin elämää ja talon päätymistä museoksi.

The Metzendorff house is situated in a 17th century house and, depending on the room, furnished in the styles ranging from the late 17th century to the early 20th century. The house has gotten its name from its last private owner, August Metzendorff, who reputedly sold the best coffee in Riga. The rooms were mainly arranged in a chronological order so that the oldest rooms were downstairs and they got gradually younger in upper floors. In the topmost habitable floor there was a also a small exhibition on the life of merchant Metzendorff  and how the house ended up as a museum.

 

Kellarikerroksessa oli vielä lasitaiteen näyttely, melko modernia esineistöä ja sinänsä hienoja ihan ehdottomasti, mutta yhteys muuhun museoon oli ehkä hiukan hakusessa (mutta ihan kiva tilahan se kellari oli ja ihan mukavaa että oli julkisessa käytössä). Muutenkin vähän ihmettelin aika luovaa yhdistelemistä, ensimmäisessä eli vanhimmaksi sisustetussa kerroksessa oli kauppiaskoti-teeman mukaisen vanhan esineistön lisäksi esillä flamenco-aiheisia maalauksia jotka olivat kyllä oikein hienoja nekin mutta todella pahasti väärässä kontekstissa tässä. Tuo näyttely taisi tosin olla tilapäinen (tai ainakin oli kovasti sen näköinen), joten ehkä tuleville vierailijoille se ei aiheuta yhtä pahaa hämmennystä...

In the basement floor there was an exhibition of glass art, rather modern pieces and fine by themselves but I sort of couldn't figure out the connection to the rest of the museum (but the old basement was a nice place to show to the visitors, I'm glad it was open anyway). Combining *very* different stuff to one museum was a bit eyebrow-raising in other parts of the museum too, in the first aka. the oldest floor also featured flamenco-themed paintings among the 17th century furniture -the paintings were indeed pretty but in such a wrong context. It seemed as, though, that the paintings-exhibition was a temporary one, so perhaps it might not cause as much confusion among future visitors...

Historianelävöittäjille vielä shoppailuvinkki, aivan Metzendorffin talon lähistöllä oli erilaisia historiallisia korureplikoita myyvä putiikki Museum of Ancient Baltic Jewellery, jossa on takahuoneessa nimensä mukaisesti pieni museokin. Kovin vähän tuli reissusta ostettua (eipä varsinaisesti sitä varten tuolla oltukaan) mutta tuolta tuli vähän blingiä mukaan...

And also, some shopping tips for living history nuts! Right beside the Metzendorff house there is a shop which sells replicas of historical jewellery, Museum of Ancient Baltic Jewellery, which, as the name says, hosts a small museum too. Not much shopping was done during this trip (it wasn't really my aim to do that, either) but some small bling might've followed me home from this place...

Sitten alkoikin olla aika kiire lähteä hakemaan matkatavarat hotellilta, mutta odottamaton ja yllättävä piipahdus sotamuseoon saatiin aikaiseksi silti. Itse asiassa ajatus oli, että päästään piipahtamaan kaupunginmuurin Ruutitornissa, mutta koska se oli sotamuseon näyttelytilana ja museossa ilmainen sisäänpääsy, tehtiin siis museovierailu. En oikein ole mitenkään päin katsottuna erityisen militariasuuntautunut ihminen ja tähän museoon käytettävissä oleva aika oli ehdottoman minimaalinen ennen museon sulkeutumista niin en edes käynyt jokaisessa näyttelyhuoneessa. Mutta se oli todettava että tornia ei pyöreän muotonsa lisäksi olisi oikein sisätiloista tunnistanut samaksi rakennukseksi, vanhat piirteet oli sisätiloista aika hyvin hävitetty (tosin ilmeisesti irtoseinillä), ja tätäkin museota vaivasi sama ongelma kuin historiallista museota eli näyttelytekstit olivat englanniksi vain suurimmilta pääpiirteiltään. Näyttelyhuoneita ja näytteillä olevaa esineistöä oli silti paljon ja voin kyllä uskoa että militariasuuuntaunut ihminen saattaisi hyvinkin tykätäkin.

After that, we were in a bit of a hurry for having to get to our hotel and pick up our luggage, but instead we got a surprise museum visit! Actually the thought was to get a peek inside the town wall's Powder tower, but as it is a part of the War museum and works as exhibition halls (and the entry to the museum was free of charge) we end up going to the museum. I am by no means a very military-oriented person and our schedule before the museum closed was very tight, so the visit was very quick and superficial. But I just have to say that the insides of the tower were barely recognizable as being the same building, old features were almost completely erased (although, apparently by inserting separate walls instead of modifying the existing ones). And this museum too shared the common feature with the history museum, almost all the museum texts were in Latvian and only a summary was in English. There was, though, several exhibition rooms in several floors and a lot of items on display, so I can imagine that a military-oriented person would like this place.

Museon vanhinta historiaa, rautakautta. ~~~ The museum covered also iron age warfare.

Keskiaikaista osaa, aseistusta ja suojausta. ~~~ Medieval part of the museum, weapons and protection.

Reissu Riikaan, osa 2 - Etnografinen museo ja Pietarinkirkko ~~~ Trip to Riga. Part 2 - Etnographic museum and St. Peter's church

Reissupäivä 1 täällä ~~~ Trip day nr. 1 here

Reissun toinen päivä ja kohteena heti aamusta oli Etnografinen ulkoilmamuseo. Suomalainen voisi herkästi mieltää museon paikalliseksi vastineeksi Seurasaaren, tosin täällä ehkä oli korostetummin esillä Latvian erilaiset paikalliset kulttuurit ja niiden rakennusperinteen erot. 

The second day of our trip, and we headed off to the Etnographic outdoor museum. I have a very limited experience when it comes to outdoor museums, but this one seemed to emphasize the different cultures of Latvia and the differences of the building traditions there. 

Päivä oli kylmänlainen ja muutenkin huomasi että museossa ei ollut vielä ihan kesäsesonki päällä, monet taloista olivat vielä kiinni. Henkilökunnan puutteen tosin kyllä korvasi moneen kertaan kuurinmaalaisen kalastajaperheen asuntoa esitellyt iäkkäämpi mies, joka hyvin puutteellisella englannilla mutta sitäkin innokkaammin esitteli erilaisia työkaluja ja itse tupaa -ja pääsipä turisti siinä sitten itsekin koittamaan mm. pumppuporaa!

It was a chilly day, and it seemed as the summer season wasn't quite on yet, several houses were closed during our visit. Although it must be said that the lack of personnel was totally compensated when we came across an elderly chap who supervised an Curonian fisherman's house. He was so enthusiastic in showing us around the house and telling about almost all of the objects in there with his slightly broken English- they even had a pump drill in there and he actually let me try using that too!

Innostuin myös ihan mahdottomasti talossa esitellystä suorastaan nerokkaasta nauhankudonnan apuvälineestä, kaikessa yksinkertaisuudessaan taipuisa puunoksa jonka  toisessa päässä oli oksanhaara. Oksanhaaraan kieputettiin loimenloppu, oksa taivutettiin kivalle kaarelle ja nauhan valmis pää kiinni oksan toiseen päähän -näin nauha pysyi kireänä, mutta kutoja ei ole itse sidottuna kiinni (mahdollistaa nopean reagoinnin jos vaikkapa jokin talossa vaatii välitöntä puuttumista kesken kaiken) ja tekeleen voi vaikka ripustaa seinälle kun kudonnan lopettaa.

There also was a really brilliant little band-weaving device, not more complicated than a thin tree branch which is forked on the other end. The rest of the warp was wound around the fork. The branch was then bended and the other end of the warp was tied to the other end. That way the tension of the warp stayed even and the weaver isn't tied up and is able to react quickly to whatever happens in the house. And once the weaver has done with the weaving for that day, the project can be, for example, hung up on the wall.

Rakennukset paikalla olivat valtaosin 1800- luvulta, mutta skaalaa on 1600-luvulta 1930-luvulle.

The buildings are mostly from the 19th century, but the oldest ones go way back to the 17th century and the newest are from the 1930s.

Ulkoilmamuseon katsastuksen jälkeen  oli aikaa vielä ihan reippaanlaisesti (vaikka kyllä sitä tuolla menikin erinäisiä tunteja), ja totesimme että ehdimme hyvin Pyhän Pietarin kirkkoon piipahtamaan. Kyseessähän on yksi kaupungin keskiaikaisista kirkoista, jonka 123 metriä korkeaan torniin on rakennettu todella mainio näköalatasanne. Pietarinkirkon rakennustyöt aloitettiin 1209, tämänhetkinen kirkontorni on vuodelta 1746 -aiempia torneja ovat kaataneet mm. salamaniskut. Pietarinkirkon tornin elinikää on perinteisesti korjausten jälkeen ennustettu heittämällä tornista alas lasipikari, ja tornille on ennustettu niin monta vuotta ikää kuin miten moneksi siruksi pikari hajoaa.

After we had seen the museum (it took some time!) we still had time and a change to visit the St. Peter's church. It's one of the medieval churches of the town, building process was started in 1209. It also has a fairly tall tower, 123 m altogether, with a platform where the public can admire the scenery. The tower that stands today is from 1746, the previous ones have collapsed, for example, because of lightning hit it. The "life expectancy" of the tower has traditionally been foretold by throwing a glass beaker from the tower -as many upcoming years as there are glass sherds! 

Kirkko itsessään otti pahasti osumaa toisessa maailmansodassa ja oli palanut sitä ennenkin, sen katto on esimerkiksi rakennettu kokonaan uusiksi -kirkon iästä huolimatta keskiaikaista esineistöä siellä ei siis juuri ollut edes ennen toista maailmansotaa, reformaatiota ennen siellä tosin on arveltu olleen mm. Albrecht Durerin maalaama pyhimysaiheinen taulu...

The church itself was damaged badly during the second world war (the roof had to be completely reconstructed), and that wasn't the first time the church had been burned. So no medieval objects there, but it's been said that before the reformation there was a painting made by Albrecht Durer...

Kolmannessa reissuraportissa sitten matkan kolmas päivä, toisin sanoen Metzendorffin talo sekä Aldariksen olutmuseo :)

As for the third part of the trip report, there will be stuff about the Metzendorff house and Aldaris beer museum :)