Keskiaikainen puutarha talviteloille ~~~ Medieval garden ready for the winter

Tuli sitten eilen käytyä katsomassa puutarhaakin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Sehän onneksi  oli ollut tässä välissä itseäni asiantuntevammissa käsissä ja näytti edelleen hyvältä! Oli lopulta todettava kun puutarhaa pisti talviteloille, että tänä vuonna oltiin oikeastaan saatu aikaan todella paljon. Kasvit voivat pörheästi ja lähtökohdat ensi vuodelle olivat muutenkin oikein mainiot jos vaan talvi on suosiollinen! Tämän vuoden tulokkaista yllätti etenkin humala, joka oli ilahduttavasti kasvanut istuttamisensa jälkeen varmaan kaksi metriä ja kukkinutkin vaivihkaisesti ihan kertomatta kellekään -tätä ei vielä ollenkaan odotettu täksi vuodeksi kun kerran pikkutaimi vasta istutettiin, mutta sehän tarkoittaa sitä että ensi vuodeksi täytyy olla skarppina ja kerätä kävyt talteen, suunnitelma käytölle kun on jo! Samaten maustekasvit olivat tykänneet olostaan siihen malliin, että täytyy tehdä niille pientä kurinpalautusta ja erottaa toisistaan ainakin ruohosipuli ja mäkimeirami. Ne olivat hyvää matkaa valloittamassa koko maailmaa...

So, I visited our little medieval garden yesterday, after a few months break. Thankfully it had been in very good hands (better than mine) during this time, and it was looking really good! I just had to say, as we prepared the garden for the winter, that we actually had managed to do quite a lot this year. The plants were doing great and the basis for next year's growing season seemed very promising in other ways too, especially if the winter will be gentle for he plants. When it comes to this year's newcomer-plants, hops was a happy surprise. It was planted fairly late, in July, and it had grown over two meters since and it had even bloomed! It wasn't expected at all, not yet at least, but it means that we'll have to keep our eyes open next year and collect the harvest (some plans for the use have already been made).. Also, some kitchen herbs had been thriving so well, that we'll have to separate oregano and chives, they were looking as if they were planning to take over the whole world...

Siellä se huitelee, kolmijalkansa yli jo kasvaneena. Lupaa aika hyvää ensi kesälle. ~~~ There it is, well above its tripod. Very promising for next summer!

Vertailukappale, humala oli näin pieni heinäkuussa... ~~~ For comparison, hops were this tiny in July...

Puutarha oli saanut uutta lisäystäkin tällä välillä ja jo ihan hyvinvoivan yrttitarhan lisäksi hedelmätarhan puoli on nyt hyvällä alulla kun sinne oli siirretty pari viikkoa sitten neljä luumuntainta. Taimet oli nyt laitettu maahan ja laitoimme niille hätäratkaisuna metalliverkkoa ympärille että selviäisivät paikallisista jäniksistä ja peuroista talven yli (Ensi talvea varten täytyy selvittää että mikä olisi keskiaikaisempi ratkaisu, kun ihan periaatteesta en tuonne tykkää laitettavan modernia -mutta nyt taimien selviäminen oli etusijalla). Keväällä taimille täytyykin sitten raivata lisää valoa ja tilaa kaatamalla ympäriltä muutamia kohtalaisen isoksi venähtäneitä puita. Tykkäisivät varmaan lannoituksestakin, tuhkaa ainakin on paikalla enemmän kuin kotitarpeiksi.

The garden had some new additions this time too, and now we have a fine start for an orchard! Four tiny little plum trees were introduced a few weeks ago, and to protect them for winter and against hungry rabbits and deer we now surrounded the trees with metal net. Not very medieval, to say the least, and I don't really like non-medieval stuff in this garden but protecting the plants was a priority now. I guess for next winter we'll have to do some researching for actual historical ways of protecting the fruit trees. Also next year we'll have to cut down some larger pine trees by the orchard which deprive the tiny plums of sunlight. And I'm fairly sure they'd love some fertilizer, we have plenty of wood ash for the job...

Pieni luumu koko komeudessaan. Hyvä siitä vielä tulee, mutta kasvun varaa on... ~~~ Tiny plum tree in all its glory. It'll eventually be a fine tree, but there still is some growing left to do...

Talvihäkki. Yrittäkööt jänikset tuosta läpi! ~~~ Cage for the winter. Let the rabbits try to get through this one!

Kevääksi on muutenkin suunnitelmia, syksyllä kerättiin jo talteen vähän lääkinnällisistä ominaisuuksistaan tunnettujen kasvien siemeniä ja keväällä on sitten yrttitarhalle luvassa ainakin rohtoraunioyrtin istutusta (Rohtoraunioyrtistä keskiaikaisessa puutarhassa kirjoittaa esim. English Heritage, kts. kohdasta comfrey). Pyrkimys on myös saada paikalle pioni -ihastuin siihen kovasti Ruotsin läpi reissatessa kun piipahdettiin Nydalan luostarin puutarhassa, mutta nykyisin myytävät pionilajikkeet ovat pitkälti paljon uudemman jalostuksen tulosta, keskiajalla kasvatettua pionilajiketta on hiukan hankala löytää -mutta en ajatellut heittää hanskoja tiskiin. Pionihan oli tarpeen erityisesti siemeniensä, ei niinkään kukkiensa takia (Pionin käytöstä kertoo esim. Gode Cookery, kts. peony). Myös värikasvien ykkönen morsinko vaatisi uusintakylvön, tänä vuonna kovin myöhään kylvetyt siemenet eivät nousseet lopulta lainkaan.

For the spring we have other new plans too, already during this autumn we collected seeds of some medicinal plants and this means that in the spring we'll be sowing at least comfrey (English Heritage too writes about comfrey in the medieval garden). I'm also hoping that we'll get our hands on peony, it was so pretty in Nydala cloister garden in Sweden. Unfortunately several of the peony breeds sold today are quite far from the actual medieval peony, but I'm not planning on giving up. Peony, by the way, was famed not for its flowers, but for its seeds (Gode cookery has more on the use of peony)! Also, as for the dye plants, woad needs to be sown again next year, for this year's sowing was way too late and it was hardly a surprise that we got no woad. But we have seeds...

Punalehtiruusu, tänä vuonna istutettu tämäkin. ~~~ Redleaf rose, this one too had been moved in here this year.

Villeissä haaveissa olisi myös puutarhavaja paikalle puutarhatyökaluja varten, mutta se ei ehkä toteudu vielä ensi vuonna...

I have a wild dream of a garden shed especially for our gardening tools, but this isn't that likely to happen next year...

Islannin-kuulumisia, osa 3: Läntinen Islanti ja Reykjavík ~~~ Greetings from Iceland, part 3: Western Iceland and Reykjavík

Osa 1 täällä ~~~ Part 1 here
Osa 2 täällä ~~~ Part 2 here

Matkalla alas Holmavikista Snæfellsnes'in niemelle matkan varrelle osui tuttuja paikannimiä, nyt oltiin siis ehdottomasti Lohilaaksolaisten saagan maisemissa! Ajatus oli piipahtaa Helgafell'illä, mutta nolosti ei löydetty oikeaa risteystä sinne ja se sitten jäi... Matkan varrella tuli kuitenkin nähtyä maisemia, jotka epäilemättä olivat tuttuja jo Unnr'ille ja Gudrunille.

As we drove south from Holmavik to the Snaefellsnes peninsula, we saw very familiar place names -we were definitely in the neighbourhood where Laxdaela saga took place! Originally we had in mind to visit Helgafell, but, slightly embarassingly, we didn't find the right crossroad and that was pretty much it for that destination... Although, on our way we definitely saw landscapes that would've been very familiar for Unnr and Gudrun.

Kirkjufell

Kirkjufellsfoss

Berserkjahraun. Eyrbryggja-saagan maisemissakin piipahdettiin tällä reissulla! Tämä paikkahan on itsessään noin 4000 vuotta sitten syntynyt laavakenttä, kohtuullisen kokoista laavakivimurikkaa varsin laajalla alueella -maisema oli varsin saman näköistä kuin eteläisessä Islannissa Skaftáreldahraun:issa. Tähän vain liittyi varsin mielenkiintoinen saaganpätkä, ja saagaan liittyen fyysisiä jälkiä maastossakin! Saagassa kerrotaan, miten vuonna 982 paikallinen tilanomistaja oli palkannut Norjasta kaksi berserkkiä, ja paikan päällä tilalla berserkeistä toinen otti ja ihastui kovin talon tyttäreen ja halusi viedä tämän vihille. Tämä ei ollut ollenkaan isännän suunnitelmien mukaista, ja isäntä sitten hädissään kyseli neuvoja paikalliselta päälliköltä (jolla, kuten myöhemmin kävi ilmi, oli tyttären suhteen pahasti oma lehmä ojassa). Neuvonpidon jälkeen suunnitelma oli valmis, isäntä totesi berserkille että hän saa tyttären jos raivaa laavakentän poikki polun talolta isännän veljen talolle. Tehtävän piti olla mahdoton, mutta berserkit alkoivat rivakasti töihin ja saivat hyvinkin polun valmiiksi. Tehtävä oli siis suoritettu mutta tytärtä ei ollut aikomuskaan päästää -isäntä siis kutsui berserkit saunomaan tehtävän päätteeksi, lukitsi berserkit kuumaan saunaan ja vaikka miehet sieltä lopulta pääsivätkin, isäntä tappoi kummatkin saunan pihalle. Ja tämä berserkkien raivaamaksi sanottu polku on aivan nähtävissä edelleen!

Berserkjahraun. Not just Laxdaela saga, this was also the place where some events of Eyrbryggja saga happened. Berserkjahraun is actually a lava field born some 4000 years ago, a large field covered in sizable volcanic stones, and it actually looks quite a lot like Skaftáreldahraun in southern Iceland. Eyrbryggja saga refers directly to this place, and there are even actual remains in the stone field that are directly linked to that saga! It is written, that in the year 982 a local man hired two berserks from Norway, and once the berserks arrived to his farm and settled in, one of the two men took a liking to the farmer's daughter and even wanted to marry her. This wasn't at all what the farmer had planned, so he was a bit desperate and asked for advice from a local chieftain (who, then again, had his own intentions for the girl too). So there was a plan: the farmer told the berserkr that if he manages to clear a road through the lava field, from the farmer's house to his brother's house, he gets the girl. This was supposed to be impossible, but the two berserks set to work and the road was cleared. So, the mission was accomplished but the farmer wasn't about to give up his daughter -so he invited the berserks to relax in the sauna after the tiring task, locked them in when it was hot. Although they managed to get out, the farmer killed them both in front of the sauna. The road that is said to be cleared by the berserks is still visible!

Laugarbrekka. Ei itsessään ehkä kovinkaan kummoinen paikka, mutta merkittäväksi tämän teki se, että tämä oli Gudridur Thorbjarnadottirin kotitilan kohta. Tämän naisen elämästä kerrotaan kahdessakin eri saagassa, Eirik Punaisen saagassa sekä Grönlantilaisten saagassa. Gudridur syntyi noin vuonna 980 ja oli pitkälle uuden ajan puolelle Islannin laajimmin matkustellut nainen -ja ilmeisesti matkusti aivan omasta halustaan eikä niinkään miespuolisen sukulaisen/aviomiehen tms. kehoituksesta. Gudridur matkusti ensin Grönlantiin ja sieltä edelleen Amerikan mantereelle, ja tällä matkalla, Vinlandissa, Gudridur sai myös pojan (ilmeisesti ensimmäinen Amerikan mantereella syntynyt eurooppalainen lapsi). Gudridur palasi Grönlantiin ja myöhemmin leskeydyttyään kääntyi kristityksi -ja tämän seurauksena oli toinen pitkä matka, Gudridur teki pyhiinvaelluksen Roomaan, tapasi paavin ja palasi sieltä Islantiin. Tuonaikaisen matkanteon huomioiden melkoista reissaamista...

Laugarbrekka. As a place itself this wasn't really that special, but what made it remarkable was, that this is where Gudridur Thorbjarnadottir had her home. The life and events of this woman's life are told in two sagas, Saga of Eirik the red and Greenlander's saga. Gudridur was born around 980 and was regarded as the most widely travelled woman in Iceland well until the modern age -and apparently she travelled exactly because she wanted to, not because her male relatives or husbands told her to. Gudridur travelled first to Greenland and from there she took off to the North American coast. On this trip, in Vinland, she had a son, who apparently is the first child of European ancestry born in the American continent. Gurdidur returned to Greenland, and later when she was widowed she converted to christianity -and that marked the beginning of another long journey, she left for a pilgrimage to Rome, met the pope and returned to Iceland. Some travelling indeed, considering the methods of transport during that age...

Gudridurin muistomerkki.

Kivipaasia Atlantin rannalla juuri vähän ennen Laugarbrekkaa. Epäilemättä tutut Gurdidur'ille.

Maa sinisenään juolukkaa Laugarbrekkassa! ~~~ The ground was blue with bog bilberries in Laugarbrekka!

Raudfeldsgjá-rotko. Vieläkin saagamaisemissa,vaikka sinänsä tämä tieto tulikin vasta jälkikäteen, ensin mielenkiinnon herätti paikan upeus jota erityisesti korostivat matalalla roikkuvat pilvet. Kyseessähän on siis pieni ja kapea rotko, josta juoksee ulos puro. Rotkoon, käytännössä kallion sisälle, pääsee jonkin matkaa myös kävelemään kunhan hyppii puron kiviä myöten! Bárðar saga Snæfellsáss (tätä ei ole suomennettu ja sisältää aika tavalla enemmän fantasia-aineksia kuin esim. yllämainittu Lohilaaksolaisten saaga) kertoo tästä rotkosta, että Bárðar oli ihmisäidin ja puoliksi jättiläisen, puoliksi peikkoisän jälkikasvua. Bárðarilla oli itsellään liuta tyttäriä, joista yksi, Helga, oli eräänä päivänä leikkimässä serkkupoikansa Rauðfeldurin kanssa jäisellä rannalla. Pilanpäiten serkkupoika työnsi Helgan jäävuorella merelle ja lopulta jäävuori ajautui Grönlantiin asti. Helgalla ei ollut hätäpäivää, mutta Bárðar raivostui veljensä pojalle ja heitti tämän rotkoon ja hävisi tämän jälkeen itse läheiselle Snæfellsjökull-jäätikölle. No, ei näkynyt jätinsukuisia siellä rotkossa mutta nimi jäi...

Raudfeldsgjá grotto. Still in saga area, although I didn't know it when I stopped by at Raudfeldsgjá, at first I was just simply stunned by the sheer awesomeness of the place, enchanced even more by the clouds that were really low that day. So, this basically is a narrow grotto with a tiny river running from it. To the grotto, so inside the mountain really, leads a path over the stones on the river! Bárðar saga Snæfellsáss (which includes a lot more fantasy elements than, for example, Laxdaela saga) mentions this grotto and how it got its name. Bárðar was the son of a human mother and half-giant-half-troll father. He also had several daughters himself, and one of them, Helga, was one day playing with her cousin Rauðfeldur in an icy shore. Just for a prank, he pushed Helga to the sea in an iceberg, and eventually she ended up in Greenland. Helga was perfectly allright, nothing wrong with her, but Bárðar got so angry he threw his nephew Rauðfeldur to the grotto, after which he himself fled to Snæfellsjökull glacier. Well, no sign of giants or trolls there, but the name is still around.

The Settlement center Matka jatkui etelään päin, ja päädyttiin sitten Borgarnesiin. The Settlement center oli kahteen osaan jaettu museo (vai olisiko ehkä näyttely oikeampi termi kun varsinaisia vanhoja esineitä ym. ei näytteillä ollut, vaikka aihepiiri sinänsä käsittelikin vanhoja aikoja). Yläkerta kertoi nimensä mukaan Islannin skandinaaviasutuksen alkuvaiheista, alakerta taas keskittyi Egil Kalju-Grimrinpojan saagaan. Yhdistelmä on sinänsä hiukan hassu ensikuulemalta, mutta paikka huomioon ottaen kuitenkin hyvin looginen sillä Borgarnesissä ollaan aivan Egilin saagan alkuvaiheiden keskeisillä tapahtumapaikoilla. Näyttelyissä kierreltiin valmiiden kuulokkeista tulevien opastusten tahtiin (ilman niitä ei näyttelyistä olisi oikein mitään saanutkaan irti), kielivalintana oli myös suomi ja suomenkielinen selostus oli varsin hyvä ja selkeä. Ja kyllä yläkerran asuttamisnäyttelystä aivan hyvän kuvan skandinaavi-Islannin alkuvaiheista saikin!

Alakerta keskittyi, kuten sanottua, Egilin saagaan ja oli ulkonäöltään melkoisen erilainen kuin yläkerran näyttely. Visuaalinen anti keskittyi kuvaamaan saagan tapahtumia eri tekniikoin toteutetuilla taideteoksilla. Osa epäilemättä tavoitteli keskiaikaista henkeä, osa taas ei ollenkaan, ja olipa joukossa muutama tapaus jotka olivat kuin arkeologisia löytöpaikkojakin. Ja onhan se kyllä sanottava, että vaikka muutama teos aiheuttikin lievää wtf-ajatusta, ihan selvästi kun yhdistää selostuksen ja visuaalisen puolen on jäljelle jäävä muistikuva vahvempi. Ja sanoisin, että erityisesti jos (kun) ei saaga ollut entuudestaan tuttu, ei ollut yhtään hukkaan heitetty tuokio tuollakaan. Aivan näyttelytilan takana oli saagan kannalta oleellinen paikka, Brakarsund, paikka jossa Egilin lapsuudenaikaisen hoitajan Thorgerdur Brak'in kerrotaan heittäytyneen mereen paetessaan raivosta hullua kalju-Grimriä.

The Settlement centre. So, we drove on southwards and ended up in Borgarnes. The Settlement centre there is a museum (or, perhaps I should say display, because the center doesn't have any actual old artefacts or such, even though it's about ancient times) divided into two parts. The upper floor is about the beginning of the scandinavian settlement, the lower floor was focusing on the Egil's saga. At first the combination sounds a bit funny, but as one takes the location into account it starts to make quite a lot of sense, because Borgarnes is the very place where the saga starts and where Egil spends his childhood. The exhibition was guided with an audioguide (it would've been fairly incomprehensible without it), it also had finnish as an language option and I must say it was good and clear. And indeed, the exhibition in the upper floor did give a good, detailed insight to the first years of Scandinavian Iceland! 

The first flor then again focused on Egil's saga, and it was somewhat different in appearance than the upstairs exhibition. The visual side showed various scenes from the saga using different kinds of pieces of art. Some of the pieces definitely aimed for a medieval-style appearance, some were quite modern, and some parts were even made to look like archaeological finds. And I've just got to say, that it's obvious that when the visual and hearing are combined, it's a lot easier (at least for me) to remember the events -especially since I wasn't that familiar with this saga, so it was definitely worth the visit. And, right behind the centre,  there is a place that was very important in the saga, Brakarsund. That is said to be the place where little Egil's childhood nurse Thorgerdur Brak threw herself to the sea trying to escape from Egil's father Skallagrimr who was mad with anger.

Kuvaus Egilin perheestä, pieni Egil itse oikeassa reunassa. ~~~ Egil's family depicted, young Egil on the right.

Brakarsund. Useita metrejä äkkijyrkkää pudotusta...~~~ Brakarsund. Several meters fall...

Reykjavík 871+/-2  Sitten päästiin Reykjavíkiin! Hiukan hassussa paikassa Reykjavíkilaisen keskustan hotellirakennuksen kellarissa olikin sitten yksi tämän reissun jännimpiä kohteita, skandinaaviasutuksen alkuun ajoittuvan ihan reippaan kokoisen pitkätalon pohja ja sen ympärille rakentuva museo sekä samassa kellarissa mutta toisessa tilassa asutuksen saagalähteitä (alkuperäislähteitä esitellen!) käsittelevä näyttely. Jos nyt pitkätalo itsessäänkin oli varsin mielenkiintoinen, tässä museossa oli pistetty moderni teknologia hyötykäyttöön ja sen kautta elävöitetty vielä enemmän taloa, alueen esinelöytöjä ja ylipäätään ympäristöä tarjoamalla tietoa esim. viikinkiaikaisesta kulttuurista ja elämästä ja Reykjavíkin alueen viikinkiaikaisista löydöistä. Mielenkiintoisesti muuten tämän täällä esitellyn talon vieressä oli jäänteitä rakennuksesta, joka oli tätä pitkätaloa vanhempi ja siis varmasti pystytetty aikana ennen varsinaisen skandinaaviasutuksen alkua!

Reykjavík 871+/-2 And then we arrived to Reykjavik! Located in a bit funny place, in the basement of a hotel building, was one of the most exciting places in this trip! Remains of a sizable longhouse dating right to the beginning of the scandinavian settlement, and the exhibition built around it. In the same basement but in another room there was an exhbition about saga sources (original medieval and early modern books!) concerning the settlement of Iceland. The longhouse itself was interesting, but modern technology was indeed put to good use and the house, objects found around the area, the overall surroundings and viking age life in general were brought to life again computer-aided. And, interestingly, right behind the longhouse there are remains of another building dating certainly to the years before the scandinavian settlement!

 
Alafossin tehtaanmyymälä. Jos nyt olinkin ihmetellyt sitä, että Islannissa lampaita on aivan joka puolella mutta lankaa ei juuri missään, Reykjavíkin kupeessa olevassa Istexin Alafossin tehtaanmyymälässä sitä lankaa sitten olikin (ja nimenomaan Mosfellsbaerin myymälä on nyt kyseessä, Reykjavíkin pääkadun putiikkiin ei kannata tärvätä aikaansa lankamielessä koska siellä ei sitä lankaa ole kuin hädintuskin nimeksi). Langan lisäksi oli paljon valmiita neuleita monissa muodoissaan, mutta ne eivät varsinaisesti olleet mielenkiinnon kohteena nyt -sen sijaan paikalla oli oikein hieno valikoima erityisesti värjäämättömiä lankoja, Islanninlammas kun saattaa kantaa lähes minkäväristä karvaa vain valkoisesta huisin monen ruskean ja harmaan sävyn kautta syvään mustaan (ja karva on vielä hienosti kaksikerroksinen ja lammas edelleen karvanlähtöaika-ominaisuutensa säilyttänyt). Tyypillisesti tunnetuinta islantilaista lankaa on tietysti Lopi, yksisäikeinen ja aika paksu lanka josta on oikein hyvä neuloa (ja jota tuolla oli noin miljoonaa sävyä myös värjättynä), itse innostuin eniten Einbandista joka oli kovin ohutta, yksisäikeistä myös, aika tiukkaa ja vielä z-kierteistä. Jep, kudontaanhan se olisi menossa, joskaan en nyt osannut ostaa sitä mitään erityistä projektia varten kun en siihen hätään kaupassa keksinyt mitä olisin kudontamielessä vailla, mutta onpahan tietoinen nyt että tätä on tarjolla sitten kun sitä tarvitsee. Lanka oli muuten Islannin yleiseen hintatasoon verrattuna oikein yllättävän halpaa!

Alafoss shop While I had been wondering on the fact that there are sheep everywhere but yarn is almost nonexistent, Alafoss shop near Reykjavík definitely had wool! And by near Reykjavík I mean the Mosfellsbaer shop, the little Alafoss shop in the main street of Reykjavík was something not to waste one's time in yarn-wise, very little yarn, almost totally readily-knitted items. Mosfellsbaer shop also had several kinds of readily-made knits, but those were not what I was seeking now -but, there was a lovely selection of yarn, especially undyed yarn as Icelandic sheep comes in almost all colours imaginable, from white, through incredibly many shades of brown and grey, to deep black (and the Icelandic sheep has kept its double coat and it still sheds its coat!) The best known yarn in Iceland muse be Lopi, single ply, relatively thick yarn, which is good for knitting (and there were about a million shades of Lopi, also dyed, in the shop), but I was most excited about Einband, very thin, single ply and z-spun. Yeap, I definitely thought of weaving, but I didn't have a spesific project in mind in the store. But now I know that it excists, should I need it one day! By the way, yarn was quite cheap when compared to the prices in Iceland in general!

Yhdellä kassilla selvittiin...~~~ Managed to get out with just one bag...

Tämä kaveri ei kyllä ollut Alafossilla päinkään, mutta Islanninlammas kuitenkin. Näitä oli joka paikassa. ~~~This little guy was nowhere near Alafoss, but an Icelandic sheep none the less. They were everywhere!

Islannin kansallismuseo. No täällähän olisi saanut kulutettua aikaa vaikka miten, ja itse asiassa meiltä jäi kokonaan uudemmat ajat (1700-luvusta eteenpäin) katsomatta kun ei vaan ehditty. Tätä kyllä korjasi sitten se, että sitä aiemmista vaiheista sitten riittikin katsomista huomattavan moneksi tunniksi... Olin suorastaan äimistynyt miten paljon tekstiileitä tuolla oli, erityisesti verrattuna monien muiden maiden vastaaviin! Ja vaikka perus-esinenäyttelykin oli aivan mahtava, potin korjasi vaihtuva näyttely joka kertoi tällä kertaa yhdestä ainoasta hyvinsäilyneestä viikinkiaikaisesta naisen haudasta, ns. sinisen rouvan nimellä tunnettu, ja siitä, mitä kaikkea tietoa siitä saadaan analysoimalla irti ja mitä metodeja siihen analysointiin käytetään. Museokauppakin tuolla oli varsin messevä, kirjoja tosi paljon, jopa englanninkielisiä ja muukin myytävä oikein asiallista.

The national museum of Iceland. Well, it would've been so easy to spend a ree-eally long time in here, and actually we missed the newer periods (from the 18h century onwards) because we simply did not have time. The bright side was, that the earlier times provided such a lot to see, for several hours... And I was amazed by the amount of textiles on display, really a lot especially comparing to some other museums! And although the basic exhibition was splendid, the cherry on the top of the cake was the temporary exhibition about one single well-preserved woman's grave, known as the Blue lady. It was shown what all can be analyzed and what do the results tell us, and what are the methods used for analyzing. The museum shop was also impressive, really a lot of books, especially in english and even the other items on sale seemed to be quite appropriate.

Pikkiriikkinen Thor! ~~~ Tiny little Thor!

Komeaa viikinkiaikaista lautanauhan pätkää. Kuviotakin voi vähän erottaa. ~~~ Very handsome viking age tablet woven band. The pattern is still somewhat visible!

Noin yleisesti ottaen, huono puoli tässä reissussahan oli sitten se, että piti lähteä kotiin...
In general, the downside of this trip was that I had to, eventually, leave Iceland...