Thursday 15 December 2016

Keskiaikaisia joululauluja ~~~ Medieval christmas carols

Nyt kun mitään kunnollista postattavaa ei tekeleistä oikein vielä ole (vaikka työn alla olisi vaikka mitä, mutta kaikki varsin levällään vielä) eikä ihan hirveästi muutakaan jännää ole oikein muullakaan rintamalla, näin tulevan joulun kunniaksi laitetaanpa musiikkipostaus! Keskiaikaisia joululauluja kun on säilynyt yllättävänkin paljon, tässä viihdykkeeksi muutama eli seitsemän suosikkilaulua taustoineen.

Now that there's really not that much yet to post crafts-wise (although I'm working on several projects but they're all very unfinished atm) and not really that much happening elsewhere either except for upcoming christmas, let's post some music! There are surprisingly many surviving medieval christmas carols around, and here are a few (or, actually, seven) of them for your delight, along with some information on them.

Coventry carol (tämä versio instrumentaalia). Tämähän on todella mielenkiintoinen tapaus, peräisin englantilaisen Coventryn kaupungin leikkaajien ja räätälien organisoimasta mysteerinäytelmästä (Shearmen and Tailors Pageant). Coventryn mysteerinäytelmästä on tietoja jo 1300-luvun lopulta, mutta varsinainen sisältö kirjoitettiin ylös 1534. Tämä nimenomainen mysteerinäytelmä kertasi Uuden testamentin kertomat Jeesuksen syntymän ajan tapahtumat, ja tämä laulun on näytelmästä kohdasta, jossa Herodes on antanut käskyn poikalasten tappamisesta -tämä taustatieto on melkoisen oleellinen lyriikoiden ymmärtämisen takia.

Coventry carol (this is an instrumental version). This one indeed is a curious case, it's from a mystery play from English city of Coventry, organized by the shearmen and tailors of the town. There are some notes concerning the mystery play already from the late 14th century, but the actual content (along with this song) was written down in 1534. The mystery play was about the events around the birth of Jesus and his early childhood, and this song is from the part of the play where Herod has ordered the command to kill all the baby boys - the background information is somewhat vital when it comes to understanding the lyrics.


Personent Hodie. Suomalaisittain ihan mielenkiintoinen sikäli, että tämä on peräisin suomalaisvoimin kootusta Piae Cantiones -kokoelmasta, julkaistu 1582. Samoihin kansiin oli kerätty 74 Turun katedraalikoulussa käytettyä latinankielistä laulua, jotka ovat aika vahvasti katolilaisvaikutteisia ja osa aivan varmasti peräisinkin aikaisemmalta katoliselta ajalta vaikka reformaatio olikin kirjan kokoamisaikaan täydessä käynnissä. Personent Hodie lukeutuu näihin Piae Cantiones'ia vanhempiin, melodia löytyy käytännössä samanlaisena (ja sanoissakin on yhtäläisyyksiä mutta ei ilmeisesti kuitenkaan jouluteemaa) baijerilaisesta käsikirjoituksesta v. 1360.

Personent Hodie. Interesting in especially Finnish point of view, because this one is from a songbook Piae Cantiones collected by a Finn, from Finland. Printed in 1582, it hosted altogether 74 songs in Latin that had been sung in the cathedral school of Turku. The songs are fairly heavily catholic-influenced and several of them are securely dated to earlier centuries, even though reformation was in full throttle during the time when Piae Cantiones was written. Personent Hodie is one of those older songs, the melody has been found from a Bavarian manuscript from 1360 and even the lyrics share some common features, but it's not apparently christmas-themed.


Gaudete. Tämäkin Piae Cantiones'ista. Kokoelmassa on näiden kahden lisäksi vielä 22 muutakin jouluteemaisia lauluja, jos niitä haluaa haeskella niin lista nimistä löytyy esimerkiksi The hymns and carols of christmas -sivulta.

Gaudete. This one too is from Piae Cantiones. The collection has, along with these two songs, 22 other christmas-themed songs. Should one want to check them out, the song names are listed, for example, in the site The hymns and carols of christmas.


In dulci jubilo. Tämäkin sinänsä löytyy Piae Cantiones'ista, mutta on alkuperältään reippaasti vanhempi -laulun teksti on ensimmäistä kertaa kirjoitettu ylös Saksassa 1328 ja melodiakin n. v. 1400 (Leipzig university codex 1305, ei ilm. digitoitu). Alkuperäinen teksti on hassu yhdistelmä vanhaa saksaa ja latinaa, mutta tätä ei tähän hätään videomuodossa löytynyt, joten alla oleva Medieval babes'in versio on englannin ja latinan yhdistelmä. Kuriositeettina muuten, ruotsalaisen Lundin tuomiokirkon astronominen kello soittaa tätä melodiaa kahdesti päivässä!

In dulci jubilo. This one too is featured in Piae Cantiones, but its origins are much older than that -the lyrics have been first written down in Germany in 1328, and even the melody is from c. 1400 (Leipzig University Codex 1305, not apparently digitized). The original text is a funny combination of old German and Latin, but I couldn't find a video with those languages. So there, this Medieval babes version below is a mix on English and Latin. By the way, the melody is also played twice a day by the astronomical clock in the Swedish Lund cathedral!



The Boar's head carol. Johan tässä on herkkää kirkollista musiikkia kuunneltu ihan riittävästi hetken tarpeiksi, joten väliin pätkä jolla ei ole niin mitään tekemistä kirkollisen kanssa, vaan joka liittyy lähinnä joulusyöminkeihin. Boar's head carol'in alkuperän on sanottu olevan 1400-luvulla, ensimmäinen ylös kirjoitettu versio on vuodelta 1521 Christmasse carolles newely enprinted -kokoelmasta. Laulussa mainittu tapa tarjota karjun päätä jouluateriaksi periytyy ehkä jo viikinkiajalta Skandinaviasta ja sitä kautta oli otettu tavaksi myös Brittein saarille, muinainen pakana-aikainen tapa oli vain ympätty kristilliseen ympäristöön mukaan pyhän Tapanin juhlallisuuksiin.

The boar's head carol. We've had our share of ecclesiastical music for a while, haven't we? So, for a change, here's a song that has pretty much no connection to religion, but is more about Christmas festivities and feasting! The boar's head carol has been said to originate from the 15th century, but the first version that has been written down is from 1521 in a songbook called Christmasse carolles newely enprinted. The habit of bringing a boar's head to the table for Christmas may be even from the viking age Scandinavia, and from there it had just been cut and pasted to the feast of St. Stephen.


Quem pastores laudavere. Takaisin hartaiden laulujen pariin! Ensimmäistä kertaa Quem pastores laudavere esiintyy v. 1460 Hohenfurtin luostarin kokoamassa Hohenfurter Liederbuch-kirjassa ja sen jälkeen useammassa muussakin kokoelmassa.

Quem pastores laudavere. Back to the pious songs! For the first time, Quem pastores laudavere has been written down in the 1460 songbook Hohenfurter Liederbuch, written (unsurprisingly) in the Hohenfurt monastery. After that, it appears in several other collections as well.


As I lay on yoolis night. Toinen enemmän maallisen puoleinen joululaulu Englannista. Tämän synty ajoitetaan ilmeisesti 1300-luvun alkupuolelle, mutta kirjoitettu versio löytyy 1400-luvun alun (?) Thomas Turke-nimisen miehen Winchester Collegea varten kokoamasta laulukirjasta. 18 laulua kaikkineen, Cambridge Additional MS 5493 on kirjan tunnus, mutta tätä ei ilmeisesti ja harmittavasti  ole digitoitu. Laulun tarina kuitenkin on selvä, laulun kertoja näkee jouluyönä unta odotellessaan näyn Mariasta, joka yrittää laulaen saada Jeesus-lasta nukkumaan.

As I lay on yoolis night. The second English song of a more secular type in this list. This is said to date from the early 14th century, but a written version is from the early 15th cent. songbook for Winchester College, collected by a man named Thomas Turke. 18 songs altogether, Cambridge Additional MS 5493 is the official name of the manuscript, but it seems it has not been digitized, bit of a shame. The story in the song is clear, however, the narrator in the song is having bit of a problem in falling asleep and s/he sees a vision where virgin Mary is trying to get baby Jesus to fall asleep by singing.


Friday 2 December 2016

Ristimäen tekstiileistä ensimmäisen kerran julkisesti ~~~ The Ristimäki textiles, first time in public

Keskiviikkona 30.11. oli ensimmäinen varsinainen julkinen luento Kaarinan Ravattulan Ristimäen tekstiileistä, nimellä "Hihansuusta säärisiteisiin, tekstiililöytöjä Ravattulan Ristimäen ruumishaudoista". Kun kerran esitelmä pidettiin sopivan lähelläkin täällä Turussa yliopiston Geotalossa, tottahan toki sinne piti innolla osallistua! Jaana Riikonen, jolla oli hyvä kokemus jo Ristimäestä vain vajaan kolme kilometriä Aurajoen alajuoksulle päin sijaitsevan Kaarinan Kirkkomäen hieman varhaisempien tekstiilien tutkimisesta, oli tutkinut tekstiileitä ja pitämässä nyt tätäkin luentoa (joten nämä tässä tekstissä esitetyt faktat ovat ihan peräisin  häneltä). Ja olipa kyllä tupa täynnä kuulijoita! Disclaimerina vielä, saatoin sekoittaa jotain asioita täpinöissäni eli mahdolliset mokat ovat ihan omaa käsialaani -mutta korjaan mieluusti jos joku niistä huomauttaa!

Wednesday November 30th was the day of the first public presentation about the Ravattula Ristimäki textiles. It went by the name of "From a sleeve cuff to leg wraps, textile finds from Ravattula Ristimäki inhumation graves". Of course I had to attend, even more so since the place was super near, in University of Turku's Geotalo. The presentation (and therefore all the facts in this text) were given by Jaana Riikonen, who already was well experienced in researching late iron age textiles of a nearby slightly older burial ground Kaarina Kirkkomäki (somewhat 3 km downstream the river Aurajoki). And the room was very crowded with enthusiastic audience! As a disclaimer, I might've gotten a few facts mixed up being so thrilled, so if there are any bloopers, they're definitely of my own making. And I'll be glad to correct the errors, please let me know should you find any.
 
Tupa täynnä.  ~~~ A full house.
Ravattulan Ristimäkihän on tällä haavaa vanhin suomalainen tunnettu kirkonpaikka, ja kuten kirkon alueeseen kuuluu, kirkkoa ympäröi aidalla muusta maastosta erotettu hautausmaa. Tällä luennollakin esitellyt tekstiilit olivat siis kaikki haudoista, joihin vainajat oli laitettu hautausmaan kristillisestä luonteesta huolimatta ykköset päällä rautakautiseen tyyliin, joskin ilman sen suurempia hauta-antimia (pieniä poikkeuksia tästä on). Ristimäen kirkko pystytettiin 1100-luvun lopulla ja jäi pois käytöstä noin v. 1220, joka ajallisesti osuu aika tavalla yhteen Suomen virallisen seurakunnallisen järjestäytymisen ja myös piispankirkon siirron Nousiaisista lähimaastoon Koroisille (Ristimäestä 3 km alajuoksulle) kanssa.

Ravattula Ristimäki is by far the oldest church site in Finland, and as is typical to churches, it also has a churchyard with graves, surrounded by a fence. So, all of the textiles mentioned in this presentation were from graves -the deceased were buried in the iron age style with their very best clothes but without grave goods (save a few exceptions). The church was built in the late 12th century and fell out of use approximately in the 1220s. This is also the time when the parishes were officially organized in Finland, and also the time when the Finnish bishop's seat moved from Nousiainen to only 3 km downstream from Ristimäki, to Koroinen.

Ristimäen mäennyppäre. ~~~The tiny hill of Ristimäki. Kuva/photo ravattula.fi

Mutta niihin tekstiileihin! Suurinta pöhinää oli selvästikin aiheuttanut naisenhaudasta nro 2/2015, pronssisen kupurasoljen päältä löytynyt pellavamekon päärmätty hihansuu (kädet ristitty rinnan yli). 16 lankaa/cm tiheänä eli todella hienona pellavakankaana Riikonen epäili sitä tuontikankaaksi, ja joka tapauksessa tässä haudassa se on ollut hyvin esillä sillä sen päällä ei ilmeisesti ole ollut pitkähihaista villamekkoa, vain vaippahame. Päärme oli todella pieni, vain 2-3,5 mm leveä eli hyvää pellavaa ei ole haluttu ollenkaan pistää hukkaan. Muualtakin Ristimäeltä kerrottiin löytyneen pellavaa, jopa vielä hienompaa kuin hauta 2/2015:ssa (20 lankaa/cm). Vaippahameista Ristimäellä muuten paljastui mielenkiintoinen seikka, useammassa vaippahameessa on ollut sauma etukeskellä. Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa, kudontateknisesti tai vaatteen pitämisen kannalta?

But, the textiles! The talk of the town has been female grave n:o 2/2015, and its fragment of a linen sleeve and even the finished sleeve cuff, preserved on the top of a bronze brooch (the lady had her arms crossed over her chest). The fabric was very fine, 16 threads/cm, and Jaana Riikonen suspected the fabric might've be imported. Anyway, the linen dress had been well visible, there apparently were no woolen long-sleeved dress on the top of it, only the peplos dress. The hemming on the linen dress was tiny, only 2-3,5 mm, so no wasting of perfectly good linen. This wasn't the only linen fragment found in Ristimäki, one fragment was even finer than grave 2/2015:s (20 threads/cm). As for the peplos dresses, an interesting feature occured among the finds -several of them had a vertical seam on the center front. What might that mean when it comes to weaving or wearing? 



Hauta 2/2015:n lisäksi hauta nro 8/2015 oli hyvin paljon esillä. Kyseessä oli myös naisenhauta, ja vaippahameen lisäksi jäänteitä oli päähineestä (samantyyppinen joka on Maskun muinaispukuun ennallistettu, kts. kuva alla). Spiraalit livat säilyttäneet murtotoimikas-sidoksista kangasta, hyvin tyypillistä siis tälle alueelle. Samassa haudassa oli vyötäröllä veitsentupen seutuvilla jäänteitä myös raidallisista neulakinnaslapasista, väreinä näin silmämääräisesti punainen ja vaalea (valkoinen?) sekä esiliinan ristikkonauhaa. Lautanauhoja Ristimäestä on löytynyt useampiakin, lautanauhaekspertti Maikki Karisto oli todennut niistä saatavan ihan kuvioitakin esille! Muita nauhojakin Ristimäestä  on, naistenpuvun esiliinan vyönauhoista ristikkonauhaa (alla kuvassa ennallistus) ja jo alueen koekuopituksessa löytynyttä pirtanauhaa -tai ehkä oikeammin niisinauhaa. Viimeksi mainittu on lajissaan Suomen vanhin löytynyt!

As well as grave n:o 2/2015, grave n:o 8/215 was also discussed. Grave n:o 8/2015 is also a woman's grave, and it featured not only remains of a peplos dress, but also remains of headwear in broken twill, very typical for the area (similar in type to the one that has been recreated for the Masku dress, see the pic below). In the waist area under a knife sheath there were remains of striped nalbinding mittens in reddish and light colour (white?), and a finger woven braid, originally from the apron. There are several tablet woven bands from Ristimäki, and according to a tablet weaving expert Maikki Karisto, some of them are clearly patterned. Other kinds of braids have also been found in Ristimäki, finger woven braids that have been used as apron ties, and among the very first finds from the area there was a fragment of a rigid heddle woven band -the earliest of its kind in Finland.
Ristikkonauhaa seminaarissa seinällä roikkumassa. ~~~ Finger woven band on display at the presentation.
Vaikka pronssispiraaleita Ristimäessä olikin runsain määrin, pronssi oli alueella säilynyt verrattain huonosti eikä tekstiilien säilyneisyyskään ollut ihan sitä mitä se olisi parhaimmillaan voinut olla. Muuten Ristimäen tekstiilien sanottiin muistuttavan hyvin paljon Maskun Humikkalan kalmiston samanaikaisia tekstiileitä -ja ihmekös tuo sinänsä, välimatkaa näillä paikoilla on vain noin 20 km. Vakka-Suomeen päin mentäessä Eurassa on jo havaittavissa erilaista tyyliä, kun taas puolestaan Perniön Yliskylän jo 1900-luvun alussa tutkittu kalmisto on taas tyylillisesti hyvinkin lähellä Ristimäkeä. Perniön tunnelmiin Ristimäen linkitti myös vielä kunnollista tutkimustaan odottava spiraalikoristeinen huntua kiinnittänyt päänauha, hyvin samanlainen kuin Yliskylän kalmistosta löytynyt ja Perniön (valkoiseen) muinaispukuun ennallistettu. Riikonen kertoi vielä, että nämä kaksi päänauhaa eivät olleet ollenkaan ainutkertaisia, oletettavasti hyvinkin samanlaisia on vielä lähiseudulta Liedon Ristinpellosta (3 km yläjuoksulle Ristimäestä) ja Piikkiön Huttalanmäeltäkin (10 km kaakkoon Ristimäeltä).

Although there are plenty of bronze spiral decorations in Ristimäki, the bronze decorations haven't been preserved that well, and therefore the state of preservation in textiles isn't exactly what it could be at its best. Otherwise, Ristimäki has been said to resemble quite a lot textile-wise the Masku Humikkala burial ground -and no wonder, since the two sites are of the same age and only somewhat 20 km apart in distance. For example in Eura region, some 90 km north, there are slight differences in fashion. Then again, Perniö Yliskylä burial ground (some 60 km west), which was excavated already in the early 20th century, has been said to be very much alike to Ristimäki when it comes to textiles. Also as a link to the Perniö direction, there has been found (but not quite thoroughly researched yet) a bronze spiral decorated band for the veil, similar in appearance as is the one recreated for the revised Perniö dress. Riikonen mentioned that these two veilbands are not unique at all, at least two others like them have been found nearby, in Lieto Ristinpelto (3 km upstream from Ristimäki) and Piikkiö Huttalanmäki (10 km southwest from Ristimäki).

Perniön valkoinen puku keskellä oikealla (sininen esiliina, valkoinen vaippahame), myös hunnun nauha näkyvillä oikealla paikallaan. ~~~ The revised Perniö dress on center right (blue apron, white peplos), also the veil band well visible in its right place. Kuva/ photo Heinola-seura.

Maskun muinaispuku. Ristimäen löydöt viittaavat hyvin samanlaiseen. Kuva Heinolan kalevalaiset naiset. ~~~ The Masku dress. The Ristimäki finds seem to hint to a similar appearance.

Suomen Muinaistutkimuksen tuki edusti myös paikalla kannatustuotteineen. Kaupan oli siis Ristimäen kaivausten tukituotteita kirjoista t-paitoihin ja piparimuotteihin, ja pitihän sitä hyvään tarkoitukseen sijoittaa- ja tokihan sillä sai myös rahalle laadukasta vastinetta! Mukaan tarttui aivan vasta painosta tullut arkeologinen värityskirja, kaverille spiraaliseminaarista hankkimatta jäänyt näyttelyopaskirja ja talouden toiselle paitoja käyttävälle osapuolelle Ristimäen virallinen Muinaisjäännös -t-paita. Ristimäen tukituotteita voi muuten katsella myös Ristimäen omilta sivuilta!

Suomen muinaistutkimuksen tuki (Support for the archaeological research in Finland) was there too with the official Ristimäki fundraising products. There were all kinds of products from t-shirts to gingerbread moulds and books, and once again I got a little something for me (and got good value for the money, too!). Freshly printed, there was the adult colouring book about the archaeology and archaeological finds in Finland, for my friend I got a book about the Estonian bronze spiral decorations which she missed in the seminar a month ago, and an "Ancient monument, protected by law" t-shirt for the other shirt-wearing member of my household. By the way, the Ristimäki fundraising products are also shown on the Ristimäki site's webpage!


Monday 7 November 2016

Spiraaleja, säärisiteitä ja seminaaria ~~~ Spirals, leg wraps and a seminar

No niin, nyt kun kameraongelmat on selätetty ja kuvia saa taas jaettua, pääsee jakamaan seminaariviikonlopun jälkeen spiraalien ilosanomaa! Tämä täpinä johtuu siis siitä, että 29.-30.10.2016 järjestettiin Liedon Vanhalinnalla muinaistekstiiliseminaari Kulkusia ja pronssispiraaleja Itämeren rannoilta. Spiraaleista onkin seminaarin jälkeen tullut muinaisvaateinnostuneiden kesken vaahdottua niin paljon, että taitaa olla aika selvä mitä ensi kesänä tullaan näkemään ja paljon -olisikohan jopa niin, että Suomen elävöitysrintamalla havahduttaisiin laajemminkin Itämeren itäpuolen muinaisvaatteiden hienouteen...

Now that my camera problems are in order and I get to upload photos once again, it's about time to share the excitement that was Spirals and bells from the coasts of the Baltic sea -ancient textiles seminar! It was arranged in 29th-30th October 2016 in Vanhalinna, Lieto, in a manor right next to an iron age hillfort. The spirals have definitely been discussed so much by the ancient textiles enthusiasts after the seminar, that I'm fairly sure I know what'll be the trendy choice of wear next summer :) 

Vanhalinna kesäaikaan. Nyt ei näyttänyt ihan tuolta, mutta siis paikkahan on ihana silti. Kuva museot.fi. ~~~ Vanhalinna at summertime. Now it didn't exactly look like this, but yes, it's absolutely beautiful none the less. Photo museot.fi.

Seminaarista siis, alkusanat sanoi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, suomalaisen tekstiiliarkeologian edelläkävijä. Oli melkoinen fangirl moment istua samassa pöydässä muunkin seminaarin ajan, mutta hävetti toisaalta aivan vietävästi kun flunssaa pukkasi päälle ja seminaarin omana sivuohjelmanani oli näin reipasta aivastelua ja niistämistä - taudin tila ei varmastikaan jäänyt muille läsnäolijoillekaan  epäselväksi vaikka miten diskreetti yritti olla... Muuten, pahoittelen että tässä alussa varsinaisia seminaarikuvia on aika vähän, mutta esitelmänpitäjien powerpointeissa oli aika tavalla kopiosuoja-materiaalia, joten kaivelin sitten verkosta samasta aiheesta ja linkittelin ettei ihan jää kuvaosuus pimentoon sentään. Kuvalähde mainittu kyllä.


Alkusanojen jälkeen päästiin vauhtiin ja varsinaisiin luentoihin, ensimmäinen luento käsitteli Viron ensimmäistä varsinaista muinaispukurekonstruktiota, aivan vasta tehty. Riina Rammon (Tarton yliopisto) esittelemä vaatekokonaisuus perustui Kukrusen kalmiston (1100-1200-l.) talvella 2009-2010 tutkittuun  hautaan nro 6, jossa makasi noin 40-50-vuotias naisvainaja. Pronssikoristeita naisen vaatteissa oli yllin kyllin, joten tekstiiliäkin oli säilynyt varsin komeasti. Luento-powerpointtien lisäksi vaatekokonaisuutta voi muuten katsoa Viron kansallismuseon blogissa!

As for the seminar, the opening words were spoken by Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, the grand old lady of Finnish textile archaeology, most famous for the Luistari excavations. It was certainly a fangirl moment to get to sit on the same table and chat casually with her (never met her before) -and at the same time I was most embarrassed by the fact that I had quite a flu going on then, and although I tried to be really discreet about it, I assume the whole table got to "enjoy" my almost-constant sneezing. Not awkward, not for the slightest bit... Oh, and I'm sorry for the lack of actual seminar photos in the beginning of the post, the slideshows contained so much copyrighted material that I thought it's safer to search the web for photos of the same subject and link them. Credits  are properly given to the respective owners.

After the opening words it was time for the actual lectures. The first one was about the very first actual scientifically-made dress reconstruction in Estonia, a brand new one, by Riina Rammo (University of Tartu). It was based on the Kukruse burial ground (12th-13th cent.) grave no. 6 that was excavated during the winter 2009-2010. The deceased was a woman of 40-50 years. There was quite a lot of bronze decorations, and the bronze had caused the textiles to survive nicely too. The dress can also be seen in the blog of the National museum of Estonia.

Kukrusen puku Kansallismueon blogin kuvauksissa ~~~ The Kukruse dress in the National museum photoshoot

Seuraavassa luennossa tutustuttiin Ave Matsinin (Tarton yliopisto) johdolla Kaakkois-Viron tekstiileihin ja Siksälän kalmiston viittoihin -ja niissä olikin sitten ihmetelemistä, kun yhdessä haudassa saattoi olla yhdellä ihmisellä useita hyvinkin erilaisia koristeellisia viittoja mukanaan. Viittojen lisäksi kalmistossa oli muitakin mielenkiintoisia erityispiirteitä, hautaustavat esimerkiksi olivat säilyneet satoja vuosia hyvin samanlaisina 1200-luvun alusta 1400-luvulle (ja hautauksia oli kalmistossa tätä ennen ja tämän jälkeenkin). Täälläkin tekstiilit olivat kovin hienosti säilyneitä, ja niissä erottui paljaalla silmälläkin upeita lautanauhoja ja kudontakuvioita. Siksälän kalmiston materiaalista on muuten verkossa kokonaisia todella herkullisia kirjoja joita kannattaa kurkata vaikka vironkieli ei taipuisikaan, Siksälä Kalme 1 ja Siksälä Kalme 2.

The next lecture was by Ave Matsin (University of Tartu) and about the South-Eastern Estonian textiles and especially the cloaks of Siksala burial ground.  The Siksala cloaks were indeed something to admire, a deceased might have had several very different types of ornate cloaks in the grave. There are also some other peculiarities to the Siksala graveyard too, for example the burial customs had remained almost unchanged for centuries, from the early 13th to the 15th century -and the burial ground had burials dating both before and after those dates too. In Siksala the textiles were also very well preserved, and the patterns in the tablet woven bands and weaving patterns in the fabric are still visible to the naked eye. There are, by the way, some lovely books about the Siksala burial ground freely available online, Siksälä Kalme 1 and Siksälä Kalme 2.

Viitan ennallistus Siksälästä, tekijä Ave Matsin. Kuva Mervi Pasanen. ~~~ Shawl reconstruction from Siksala, by Ave Matsin. Photo Mervi Pasanen.
Sen jälkeen olikin lounastauko, jonka aikana todistetiin useampiakin eeppisiä kuvasessioita viereisen Vanhalinnan linnavuoren laella! Tauo jälkeen palattiin taas ruotuun, ja Jaana Ratas vei yleisön virolaisten pronssispiraalien pariin. Spiraalikoristeluperinne jatkui Virossa huomattavan pitkään, 1800-luvulle asti, joten materiaali on sikälikin erilaista kuin Suomen rautakautinen hautalöytöaineisto. Virolaiset spiraalit ovat muuten todella paljon pienempiä kuin suomalaiset vastaavat, ja kuviot kovin monimutkaisia eli ikuisuuskysymys onkin, miten ne on tehty. Jaana Ratas esitteli oikein pätevän tekniikan jossa kuviot tehtiin tuohen päälle! Tätä pääsi kokeilemaan seuraavana päivänä työpajoissa vielä käytännössä, oli kuulemma tarkkaa puuhaa.

After that we had a lunch break, and during the break we witnessed some really epic photoshoots on the top of the Vanhalinna hillfort! After that it was time for lectures again, Jaana Ratas taught us a method of creating bronze spiral decorations the Estonian way. The tradition of bronze spiral decorations in Estonia continued far longer than it did in Finland, all the way until the 19th century, so the source material is somewhat different than in Finland where the material is from iron age graves. The Estonian spirals, by the way, are a lot smaller than the Finnish spirals! The method of creating the decorations the iron age way has been somewhat open to debate, however. Jaana Ratas introduced a plausible technique, where the spirals are constructed on a piece of birch bark! This technique was also taught in a workshop on the next day, they said it indeed required some precision!

Spiraalikoriste tekovaiheessa, nättiä ja pientä! Kuva Mervi Pasanen. ~~~ Spiral decoration almost finished, so cute and tiny! Photo Mervi Pasanen.
Neljäs esitelmä tälle päivälle oli aiheensa puolesta poikkeus tähänastiselle ohjelmalle, ja Viron ihanuuksista lähdettiin etelään Latvian Kuurinmaan tekstiiliherkkuihin. Irita Zeiere (Latvijas Vestures Musejs) kertoi 1200-1300-luvun Kuurinmaalaisten naisenpukujen ennallistuksista. Ance:n kalmiston tutkimukset 1990-luvulla olivat antaneet riittävästi materiaalia jotta ennallistus oli mahdollinen, ja tästä siis tehtiin ensimmäinen ennallistus. Toinen ennallistus perustui Laukmeizan kalmiston jo 1929 tutkittuihin löytöihin. Ja ilmeisesti uusia vaate-ennallistuksia on vielä tulossa, 2000-luvulla kaivettiin Lejaskorgissa ja ennallistamiskelpoista materiaalia saatiin talteen...

The fourth lecture fr the day was an exception for the Estonian pretties discussed so far -we headed south and for the 13th-14th cent. Curonian textiles and their reconstructions in Latvia by Irita Zeiere (Latvijas Vestures Musejs). The excavations in Ance burial ground yielded in so much textiles material that it was possible to reconstruct a whole set of clothing, and hence the first Latvian dress reconstruction was made. The second dress reconstruction was based on the material from Laukmeiza burial ground excavated already in 1929. And apparently new reconstructions are on their way, in the 2000s Lejaskorg excavations have brought to light new material...

Yksi vaate-ennallistuksista Latvian kansallismuseossa, tilapäisessä näyttelyssä "Matkalla Latvian kansaksi" (Ceļā uz latviešu tautu). One of the dress reconstructions in the Latvian museum of history, exhibition "On the way to the Latvian nation".

Viidenteen aiheeseen olikin sitten tullut jo hienokseltaan tutustuttua, paikalla oli Krista Vajanto kertomassa väitöskirjansa aiheesta eli väreistä ja värjäysmetodeista Suomen rautakaudella.  Nopeasti yhteenvetäen Vajanto oli siis testauttanut parikymmentä rautakautista suomalaista tekstiiliä väriaineiden suhteen ja verrannut tuloksia kokeiluihin, tulokset olivat mielenkiintoisia! Näytteet viittasivat kovasti siihen, että käytössä oli kolme värjäysmenetelmää -puretetettuna värjääminen, kyyppivärjäys ja fermentoidut tanniinit, jotka antoivat punaisia sävyjä. Erityisesti tanniinit olivat sikälikin mielenkiintoisia, että ne paitsi värjäsivät, myös tekivät langan vetolujuudesta parempaa. Tulosten perusteella myös esitettiin, että rautakauden halutuin väri olisikin ollut musta -ei luonnonmusta vaan värjätty, joka vaati useita värjäyskertoja erilaisilla väriaineilla (muttei rautaa, joka haurastuttaa lankaa). Väitöskirja (englanninkielinen) on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston sivuilta!

As for the fift lecture, the subject had been slightly touched by this blog already. Krista Vajanto spoke about her doctoral thesis concerning dyes and dyeing methods during the Finnish iron age. To sum it up, Vajanto had tested some twenty iron age textile samples for dye remains and compared  them to samples she dyed herself -and the results were indeed interesting! The samples hinted on that three methods of dyeing were in use -mordant dyeing, vat dyeing and fermented tannins, which give reddish colour. Especially the tannins were interesting, because not only they dyed the yarn, they also strengthened it. The results also showed that the most wanted and appreciated colour during the late iron age would've been black -not natural black that comes directly from a sheep but dyed black which requires several different dyes and repetitions (but no iron, which is bad for the yarn). The doctoral thesis (in english) is available at the Helsinki University website.

Napajäkälävärjättyä villaa Mycopigments-blogissa. Vajannon näytekappaleet olivat aivan yhtä ärmäköitä! ~~~ Umbilicaria dyed wool in Mycopigments -blog. The dye samples by Vajanto were equally bright!
Kuudes esitelmä osuikin maantieteelliseti todella lähelle, sillä Heini Kirjavainen kertoi siinä Turun linnan kupeesta 1939 tutkimuksissa löytyneestä karhunmuotoisesta pienehköstä (kork. 16 cm) tekstiilimerkistä. Hienoja materiaaleja ja yksityiskohtaista pientä kirjontaa -tämä viittasi arvokkaaseen alkuperään. Karhun muoto merkissä myös oli herättänyt kysymystä, ja lopputuloksena esitettiinkin, että tällä merkillä olisi yhteys Juhana herttuaan (asui Turussa 1556-63). Hänen vaakunassaan esiintyy samoin tavoin aseteltu karhu, ja Juhana herttuakaudellaan tuli myös kutsutuksi "Suomen karhu"-nimellä, Ursus Finlandicus. Yhteyteen viittasi myös se, että materiaalien radiohiiliajoitukset osuivat hyvin renessanssin ajanjaksolle. Mahdollisesti merkki onkin ollut aikoinaan kiinni lipussa.

The sixth lecture was geocraphically really close, as Heini Kirjavainen told us about a bear-shaped textile small-ish (height 16 cm) badge found right by the Turku castle during the 1939 excavations. Fancy materials and tiny embroidery -the badge seemed to have a history worth noticing. The bear shape itself had raised some questions, too, and seemed to lead to a theory that the badge had a connection to duke John (residing in Turku 1556-63). His heraldic shield does feature a bear, and duke John was also occasionally referred to as the Bear of Finland, Ursus Finlandicus. Also the radiocarbon dates of the textiles point nicely to the renaissance era. Perhaps the badge was a part of a flag?

Juhana Herttuan vaakuna Turun linnan portilla. Tekstiilimerkin kanssa identtinen karhu alavasemmalla! Kuva Sagalundin museo. ~~~ Duke John's heraldic shield at the gate of Turku castle. An identical bear on the bottom left! Photo Sagalund museum.

Seitsemäs, toiseksi viimeinen päivän luento käsitteli Maikki Kariston tutkimaa Maskun Humikkalan haudan 31 (n. 1000-luvulta) lautanauhaa ja sen tutkimusta. Nauha oli herättänyt mielenkiintoa jo 1960-luvulla, jolloin Viivi Merisalo oli kutonut siitä version nauhakirjaansa, myöhemmin myös Seija Sarkki ja Egon Hansen olivat versioineet sitä. Osa nauhan kudontatekniikoista oli jäänyt vielä tuntemattomiksi, joten versioinnit olivatkin sikälikin puutteellisia -puolikaskierron "löytyminen" suomalaisissa nauhoissa edesauttoi tätäkin tutkimusta ja lopulta oikean lautamäärän löydyttyä ja alkuperäisen nauhan digikuvien ja useiden kokeilujen avulla kuvio alkoi valottua oikeanlaisena -työ vaan ei ole vielä lopussa vaan jatkuu edelleen nauhan fragmenttien lisätutkimuksella.

The seventh and the second last lecture of the day concentrated on tablet weaving and the problemns of recreating one single band. Textiles conservator and an experienced tablet weaver Maikki Karisto spoke about the tablet woven band in Masku Humikkala 31 -grave (11th cent.). The band had awoken some interest already in the 1960s, when Viivi Merisalo created a version of the band for her narrow wares book. Later Seija Sarkki and Egon Hansen tried to solve the puzzle, but as some of the techniques used in this band were unknown at the time, the reconstructions have their flaws. With the help of high resolution digital photos, discovering the half-turn was one step forward in the research of this band, and finding the right number of tablets also helped in creating the right look. The band still isn't totally solved, there are some fragments that haven't been thoroughly researched!

Humikkalan nauhan versiointi Adventures in historical tablet weaving -blogissa ~~~ The Humikkala band version in the Adventures in historical tablet weaving blog.
Päivän viimeinen luento käsitteli vähän varjoon jäänyttä aihetta, suomalaista rautakautista miehenpukua, jonka olivat koonneet Helena Honka-Hallila ja Hannele Köngäs. Miesten haudoista tekstiilijäänteitä on tupannut olemaan huomattavasti vähemmän kuin naistenhaudoista, joten tätä vaatekokonaisuutta varten löytöjä oli haettu useasta kalmistosta ympäri Varsinais-Suomea. Pääinspiraatio takkiin oli suomalaisittain ja Baltian suuntaankin katsoen ainutlaatuinen Maskun Humikkalan haudan 21 pronssikulkusnapit -komeat 11 kulkusta napinvirkaa toimittamassa rinnustassa! Kulkusnappeja tunnetaan kyllä Suomesta toinenkin löytö (Raision Ihalasta hauta XXIV) sekä Baltiasta, muttei missään läheskään yhtä montaa, myös Skandinaviaan päin katsellessa metallinappeja esiintyy kyllä, mutta kulkusia ei sielläkään tunneta. Koska vaatteiden varsinaista leikkausta ei pystytä kovin tarkkaan monestikaan sanomaan, itse malleissa joutui soveltamaan löytöjä muualta maailmasta. Tästä nyt nähdystä kokonaisuudesta puuttui vielä viitta, joka siis kuului tähän kokonaisuuteen. Itseäni kyllä yllätti miten tämä takki sai koko kokonaisuuden vaikuttamaan pintapuolisesti paljon myöhäisemmältä! On kyllä sanottava, että hienoa pioneerityötä tämä, ja oli mainiota nähdä tämä ensimmäisten joukossa!

The last presetation of the day was dealing with a very interesting topic that has so far been sort of left in the shade -late iron age men's clothing in Finland! Helena Honka-Hallila and Hannele Köngäs had been through the finds of South-western Finland and came up with an intepretation (men's graves often have next to zero textile remains, so focusing on one spescific grave was not an option). The main inspiration for this outfit was from Masku Humikkala grave 21 and its fancy bronze bell buttons, all 11 of them in a nice row! Bell buttons are known in one other find in Finland (Raisio Ihala grave XXIV) and the Baltic lands, but in no known grave there are this many. And there indeed are metal button in Scandinavian context, but no bells as buttons, so this is kind of unique! Since the cut of the Finnish iron age garments is mostly impossible to tell, finds from other parts of the world had been utilized. This set of clothing was still lacking a cloak -for now, it actally should be and will be included. I was sort of surprised, since the jacket made the whole outfit look superficially like it's younger by some centuries! All in all, I just have to say that this is wonderful pioneering work, and I'm really glad I got to see this slightly before it was officially introduced to the public in newspapers.



Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa työpajoja ja työnäytöksiä! Varsinaisia työpajoja pidettiin spiraaleista, suomalaisista rautakautisista lautanauhoista ja neulakintaasta. Työnäytöksiä oli lisäksi pystypuilla kudonnasta, kehräämisestä ja villan kampaamisesta, Krista Vajannon värjäyskansiot katsottavana ja keskusteltavana, ja kankaan lopetuslautanauhan tekokin esiteltiin. Lisäksi näytillä oli mahtavia spiraaliesiliinoja ja -viittoja sekä valmiita suomalaisten rautakautisten löytöjen mukaan kudottuja nauhoja.

On the next day we had workshops and demonstrations on different sorts of crafts. The actual workshops were on bronze spirals, Finnish iron age tablet woven bands and nalbinding. Demonstrations, then again were numerous, weaving with an upright loom, spinning and combing wool, and making a tablet woven finish for a fabric. Krista Vajanto's dyeind samples were put to display and she eagerly told us about the dyeing processes. Also on display were the man's clothes we saw yesterday and the weaving samples. We also had a chance to admire up close several spiral-decorated aprons and shawls and readily-made tablet woven bands based on the Finnish late iron age finds.
Pöytä väärällään lautanauhaa, Mervi Pasanen kutoi. ~~~ Table filled with tablet woven pretties, woven by Mervi Pasanen.
Nerokas pystypuumalli, oikeastaan siis lähestulkoon teltanrunko! ~~~ A brilliant way to construct the upright loom, it' s basically a tent frame!
Spiraali-ihanuutta, Perniön muinaispuvun viitta. Tekijänä Orvokki Rosberg. ~~~ Spiral bling at its prettiest, the Perniö dress' shawl by Orvokki Rosberg.

Ja tulihan seminaarista sitten tuliaisiakin. Olisi varmaan ihan hyvä paikka alkaa nyt opetella viroa...
And some books happened. Now, I suppose, could be a good time to learn estonian...




Wednesday 2 November 2016

Viikinkejä ja veneitä Virossa ~~~ Boats and vikings in Estonia

Tulipa käytyä taas pikapiipahduksella Virossa, suuntana oli tällä kertaa Lennusadamin Viikingit: Todellisuus tarujen takana -näyttely. En itse asiassa ollut käynyt Lennusadamissa ylipäätään, joten aikaa meni melkoisesti myös meri- ja laiva-aiheisen perusnäyttelyn läpikäymiseen -ja olipa sielläkin melkoisesti hienoa katsottavaa. Veneitä oli Viron vanhimman säilyneen laivanhylyn (Maasilinn-laiva Saarenmaalta, n. 1550) ja yksipuisen haapion kautta laiturissa kiinni olevaan 1900-luvun alun  jäänmurtajaan Suur-Töll:iin (jolle harmittavasti ei aika tällä käynnillä riittänyt, mutta joskus toiste sitten!). Melkoisen vaikuttava oli myös halli itse, jollain tavalla melko sci-fi-tunnelmainen kupolirakenteineen.

So, we dropped by in Tallinn again! Our main destination was the new exhibition in Seaplane harbour, We call them Vikings. It was also my very first visit to the Seaplane harbour, so we took our time in looking at the permanent exhibition about seafaring an boats too -and indeed there was a lot to see! The boats ranged from the oldest preserved shipwreck in Estonia (the Maasilinn boat, c. 1550) to a dugout (possibly the most primitive from of canoe carved out of a single tree trunk) and an early 20th century icebreaker Suur-Töll (it was sitting firmly in the dock, and we unfortunately were on a really tight schedule so that was left as something to see on our next trip!). The building itself was impressive too, somehow really sci-fi with its dome structures.





Ehkä vaikuttavin merimuseon kohde oli hallissa sisällä oleva sukellusvene Lembit, joka oli 1937 rakennettu Englannissa 32 hengen miehistölle. Noin pienessä purkissa se on melkoinen määrä, kaiken toiminnan on Lembitillä täytynyt olla ihan todella sotilaallisen järjestyksessä että mikään on toiminut...

Perhaps the most impressive single object in the exhibition was the submarine Lembit, built in the UK in 1937 for a crew of 32. In such a small vessel that is quite a lot of men, and I assume all that happened in Lembit must've been really organized and pre-thought in order to function at all...





Mutta, tämä viikinkinäyttely! Kyseessähän oli siis kiertävä, alkujaan Historiska Museetin kokoama kaksiosainen näyttely jonka toinen osa kiertää tätä kirjoitettaessa Amerikan mannerta. Näytteillä oli todella paljon esineitä, myös erinäisiä hyvin tunnettuja "kansikuvaesineitä" mutta myös joitain replikoita ja ennallistuksia esineistä, jotka taitavat olla niin sitä ykköskamaa että ne eivät Historiskasta lähde kiertelemään.

Mukana oli hiukan myös kokeellista arkeologiaa pitkistä ja kapeahkoista kangassuikaleista "punotun" purjeen muodossa. Ensinäkemältä vaikutti nerokkaalta havainnolta, ja tosiaan, vastaahan se niitä gotlantilaisten kuvakivien purjekuvauksia -ja ilmeisesti jonkinasteisesti toimikin, sillä tämä purje oli ollut ihan käytössä (ja pystyisin kuvittelemaan sille useita etuja) mutta epäselväksi jäi toimiko se sitten oikeasti käytännössä niin hyvin.

Kokonaisuutena näyttelyssä oli pyritty käsittelemään koko elämänpiiriä, mukana oli esineistöä aseista keittiötarvikkeisiin ja leluihin, hopeasta puuhun ja kotoisista luuluistimista kovin kaukaa tuotuun Buddha-patsaaseen. Mutta jos hiukan olisi saanut toivomusta esittää, niin ehkä "kokeile itse" -pisteitä olisi voinut olla enemmän, nyt se rajoittui lähinnä siihen perinteiseen eli miekan kokeilemiseen (ja sekin hyvin rajatussa tilassa, mutta paino ja tasapainotus tulivat selväksi). Mutta siis, tuossahan oli nämä ipityksen aiheet eli vähissä oli kritisoitava, suosittelen kyllä näyttelyä ihan kaikille!

But, this viking exhibition! We're talking about a travelling exhibition here, originally organized by the Historiska Museet of Sweden. It's in two separate parts, and while this exhibition is open in Tallinn, the other part is touring in the North America. There was really a lot of objects to see, also several really well known "celebrity items" as they could be called, and also reconstructions and replicas of some objects that, I guess, might be so "top notch" that they just won't leave the Historiska.

Also featured was some experimental archaeology in the form of a sail. It was  "woven" diagonally of long and narrow strips of woolen cloth, and at  first glance it seemed like a brilliant idea. At least it resembles greatly the carvings in the picture stones of Gotland, and it certainly had been working, too, it had actually been sailed with -and I could think of several advantages that this kind of sail would have, but I'm by no means an expert in sailing so I don't actually know if it's really functional.

As a whole, the exhibition was definitely in the aim of covering all there is to viking life, the objects were ranging from weapons to cooking utensils and toys, from silver bling to wooden objects and from very local bone skates to a tiny Buddha figure from far, far away. If I could wish for some additions, it would've been more "try it yourself"- type of stuff, now pretty much the only thing that one could try hands-on was a viking sword (in a very restricted environment, but still the weight and balance were clear). But yeap, that seems to be the only thing I've got to criticize, so very little indeed! I really do recommend this exhibition for, like, everyone, should it end up in a place near you! 
Kangassuikaleista punottu purje, alareunassa pienenä kuvassa purje käytössä ~~~ Sail made by weaving strips of cloth, on the bottom right photo of the same sail in use.

Hopealankakirjottu peura Birkasta ~~~ Silver thread embroidered deer from Birka
Viron viikinkiaikaakaan ei oltu unohdettu -kyllä Baltiassa on parhaat blingit! ~~~ Estonian viking age was not forgotten either, the best bling is definitely Baltic!



Ja illan päätteeksi päädyttiin taas Olde Hansaan syömään, kunnon vaatteissa tottakai!  Tällä kertaa ulkoilutettiin "Uvdalin mekkoa", 1300-l. norjalaisen hautalöydön mukaan. Tässä mekossa on kyllä se hyvä puoli, että se näyttää kuvissa aivan hulvattoman nätiltä -kantaja sitten on tapaus erikseen, mutta mekko edustaa aina!

In the evening we ended up in Olde Hansa, in proper clothing of course! This time I took with me my "Uvdal dress", based on a 14th century grave find from Norway. This dress definitely has a bright side, it looks tremendously good in pictures -regardless on what the person inside the dress looks like but the dress is always nice!

Raatihuone taustalla. Hiukan tuulahteli! ~~~ The medieval town hall in the background. It was a bit breezy day!


Monday 10 October 2016

Keskiaikainen puutarha talviteloille ~~~ Medieval garden ready for the winter

Tuli sitten eilen käytyä katsomassa puutarhaakin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Sehän onneksi  oli ollut tässä välissä itseäni asiantuntevammissa käsissä ja näytti edelleen hyvältä! Oli lopulta todettava kun puutarhaa pisti talviteloille, että tänä vuonna oltiin oikeastaan saatu aikaan todella paljon. Kasvit voivat pörheästi ja lähtökohdat ensi vuodelle olivat muutenkin oikein mainiot jos vaan talvi on suosiollinen! Tämän vuoden tulokkaista yllätti etenkin humala, joka oli ilahduttavasti kasvanut istuttamisensa jälkeen varmaan kaksi metriä ja kukkinutkin vaivihkaisesti ihan kertomatta kellekään -tätä ei vielä ollenkaan odotettu täksi vuodeksi kun kerran pikkutaimi vasta istutettiin, mutta sehän tarkoittaa sitä että ensi vuodeksi täytyy olla skarppina ja kerätä kävyt talteen, suunnitelma käytölle kun on jo! Samaten maustekasvit olivat tykänneet olostaan siihen malliin, että täytyy tehdä niille pientä kurinpalautusta ja erottaa toisistaan ainakin ruohosipuli ja mäkimeirami. Ne olivat hyvää matkaa valloittamassa koko maailmaa...

So, I visited our little medieval garden yesterday, after a few months break. Thankfully it had been in very good hands (better than mine) during this time, and it was looking really good! I just had to say, as we prepared the garden for the winter, that we actually had managed to do quite a lot this year. The plants were doing great and the basis for next year's growing season seemed very promising in other ways too, especially if the winter will be gentle for he plants. When it comes to this year's newcomer-plants, hops was a happy surprise. It was planted fairly late, in July, and it had grown over two meters since and it had even bloomed! It wasn't expected at all, not yet at least, but it means that we'll have to keep our eyes open next year and collect the harvest (some plans for the use have already been made).. Also, some kitchen herbs had been thriving so well, that we'll have to separate oregano and chives, they were looking as if they were planning to take over the whole world...

Siellä se huitelee, kolmijalkansa yli jo kasvaneena. Lupaa aika hyvää ensi kesälle. ~~~ There it is, well above its tripod. Very promising for next summer!
Vertailukappale, humala oli näin pieni heinäkuussa... ~~~ For comparison, hops were this tiny in July...
Puutarha oli saanut uutta lisäystäkin tällä välillä ja jo ihan hyvinvoivan yrttitarhan lisäksi hedelmätarhan puoli on nyt hyvällä alulla kun sinne oli siirretty pari viikkoa sitten neljä luumuntainta. Taimet oli nyt laitettu maahan ja laitoimme niille hätäratkaisuna metalliverkkoa ympärille että selviäisivät paikallisista jäniksistä ja peuroista talven yli (Ensi talvea varten täytyy selvittää että mikä olisi keskiaikaisempi ratkaisu, kun ihan periaatteesta en tuonne tykkää laitettavan modernia -mutta nyt taimien selviäminen oli etusijalla). Keväällä taimille täytyykin sitten raivata lisää valoa ja tilaa kaatamalla ympäriltä muutamia kohtalaisen isoksi venähtäneitä puita. Tykkäisivät varmaan lannoituksestakin, tuhkaa ainakin on paikalla enemmän kuin kotitarpeiksi.

The garden had some new additions this time too, and now we have a fine start for an orchard! Four tiny little plum trees were introduced a few weeks ago, and to protect them for winter and against hungry rabbits and deer we now surrounded the trees with metal net. Not very medieval, to say the least, and I don't really like non-medieval stuff in this garden but protecting the plants was a priority now. I guess for next winter we'll have to do some researching for actual historical ways of protecting the fruit trees. Also next year we'll have to cut down some larger pine trees by the orchard which deprive the tiny plums of sunlight. And I'm fairly sure they'd love some fertilizer, we have plenty of wood ash for the job...

Pieni luumu koko komeudessaan. Hyvä siitä vielä tulee, mutta kasvun varaa on... ~~~ Tiny plum tree in all its glory. It'll eventually be a fine tree, but there still is some growing left to do...
Talvihäkki. Yrittäkööt jänikset tuosta läpi! ~~~ Cage for the winter. Let the rabbits try to get through this one!

Kevääksi on muutenkin suunnitelmia, syksyllä kerättiin jo talteen vähän lääkinnällisistä ominaisuuksistaan tunnettujen kasvien siemeniä ja keväällä on sitten yrttitarhalle luvassa ainakin rohtoraunioyrtin istutusta (Rohtoraunioyrtistä keskiaikaisessa puutarhassa kirjoittaa esim. English Heritage, kts. kohdasta comfrey). Pyrkimys on myös saada paikalle pioni -ihastuin siihen kovasti Ruotsin läpi reissatessa kun piipahdettiin Nydalan luostarin puutarhassa, mutta nykyisin myytävät pionilajikkeet ovat pitkälti paljon uudemman jalostuksen tulosta, keskiajalla kasvatettua pionilajiketta on hiukan hankala löytää -mutta en ajatellut heittää hanskoja tiskiin. Pionihan oli tarpeen erityisesti siemeniensä, ei niinkään kukkiensa takia (Pionin käytöstä kertoo esim. Gode Cookery, kts. peony). Myös värikasvien ykkönen morsinko vaatisi uusintakylvön, tänä vuonna kovin myöhään kylvetyt siemenet eivät nousseet lopulta lainkaan.

For the spring we have other new plans too, already during this autumn we collected seeds of some medicinal plants and this means that in the spring we'll be sowing at least comfrey (English Heritage too writes about comfrey in the medieval garden). I'm also hoping that we'll get our hands on peony, it was so pretty in Nydala cloister garden in Sweden. Unfortunately several of the peony breeds sold today are quite far from the actual medieval peony, but I'm not planning on giving up. Peony, by the way, was famed not for its flowers, but for its seeds (Gode cookery has more on the use of peony)! Also, as for the dye plants, woad needs to be sown again next year, for this year's sowing was way too late and it was hardly a surprise that we got no woad. But we have seeds...

Punalehtiruusu, tänä vuonna istutettu tämäkin. ~~~ Redleaf rose, this one too had been moved in here this year.
Villeissä haaveissa olisi myös puutarhavaja paikalle puutarhatyökaluja varten, mutta se ei ehkä toteudu vielä ensi vuonna...

I have a wild dream of a garden shed especially for our gardening tools, but this isn't that likely to happen next year...

Wednesday 5 October 2016

Islannin-kuulumisia, osa 3: Läntinen Islanti ja Reykjavík ~~~ Greetings from Iceland, part 3: Western Iceland and Reykjavík

Osa 1 täällä ~~~ Part 1 here
Osa 2 täällä ~~~ Part 2 here




Matkalla alas Holmavikista Snæfellsnes'in niemelle matkan varrelle osui tuttuja paikannimiä, nyt oltiin siis ehdottomasti Lohilaaksolaisten saagan maisemissa! Ajatus oli piipahtaa Helgafell'illä, mutta nolosti ei löydetty oikeaa risteystä sinne ja se sitten jäi... Matkan varrella tuli kuitenkin nähtyä maisemia, jotka epäilemättä olivat tuttuja jo Unnr'ille ja Gudrunille.

As we drove south from Holmavik to the Snaefellsnes peninsula, we saw very familiar place names -we were definitely in the neighbourhood where Laxdaela saga took place! Originally we had in mind to visit Helgafell, but, slightly embarassingly, we didn't find the right crossroad and that was pretty much it for that destination... Although, on our way we definitely saw landscapes that would've been very familiar for Unnr and Gudrun.


Kirkjufell
Kirkjufellsfoss

Berserkjahraun. Eyrbryggja-saagan maisemissakin piipahdettiin tällä reissulla! Tämä paikkahan on itsessään noin 4000 vuotta sitten syntynyt laavakenttä, kohtuullisen kokoista laavakivimurikkaa varsin laajalla alueella -maisema oli varsin saman näköistä kuin eteläisessä Islannissa Skaftáreldahraun:issa. Tähän vain liittyi varsin mielenkiintoinen saaganpätkä, ja saagaan liittyen fyysisiä jälkiä maastossakin! Saagassa kerrotaan, miten vuonna 982 paikallinen tilanomistaja oli palkannut Norjasta kaksi berserkkiä, ja paikan päällä tilalla berserkeistä toinen otti ja ihastui kovin talon tyttäreen ja halusi viedä tämän vihille. Tämä ei ollut ollenkaan isännän suunnitelmien mukaista, ja isäntä sitten hädissään kyseli neuvoja paikalliselta päälliköltä (jolla, kuten myöhemmin kävi ilmi, oli tyttären suhteen pahasti oma lehmä ojassa). Neuvonpidon jälkeen suunnitelma oli valmis, isäntä totesi berserkille että hän saa tyttären jos raivaa laavakentän poikki polun talolta isännän veljen talolle. Tehtävän piti olla mahdoton, mutta berserkit alkoivat rivakasti töihin ja saivat hyvinkin polun valmiiksi. Tehtävä oli siis suoritettu mutta tytärtä ei ollut aikomuskaan päästää -isäntä siis kutsui berserkit saunomaan tehtävän päätteeksi, lukitsi berserkit kuumaan saunaan ja vaikka miehet sieltä lopulta pääsivätkin, isäntä tappoi kummatkin saunan pihalle. Ja tämä berserkkien raivaamaksi sanottu polku on aivan nähtävissä edelleen!

Berserkjahraun. Not just Laxdaela saga, this was also the place where some events of Eyrbryggja saga happened. Berserkjahraun is actually a lava field born some 4000 years ago, a large field covered in sizable volcanic stones, and it actually looks quite a lot like Skaftáreldahraun in southern Iceland. Eyrbryggja saga refers directly to this place, and there are even actual remains in the stone field that are directly linked to that saga! It is written, that in the year 982 a local man hired two berserks from Norway, and once the berserks arrived to his farm and settled in, one of the two men took a liking to the farmer's daughter and even wanted to marry her. This wasn't at all what the farmer had planned, so he was a bit desperate and asked for advice from a local chieftain (who, then again, had his own intentions for the girl too). So there was a plan: the farmer told the berserkr that if he manages to clear a road through the lava field, from the farmer's house to his brother's house, he gets the girl. This was supposed to be impossible, but the two berserks set to work and the road was cleared. So, the mission was accomplished but the farmer wasn't about to give up his daughter -so he invited the berserks to relax in the sauna after the tiring task, locked them in when it was hot. Although they managed to get out, the farmer killed them both in front of the sauna. The road that is said to be cleared by the berserks is still visible!





Laugarbrekka. Ei itsessään ehkä kovinkaan kummoinen paikka, mutta merkittäväksi tämän teki se, että tämä oli Gudridur Thorbjarnadottirin kotitilan kohta. Tämän naisen elämästä kerrotaan kahdessakin eri saagassa, Eirik Punaisen saagassa sekä Grönlantilaisten saagassa. Gudridur syntyi noin vuonna 980 ja oli pitkälle uuden ajan puolelle Islannin laajimmin matkustellut nainen -ja ilmeisesti matkusti aivan omasta halustaan eikä niinkään miespuolisen sukulaisen/aviomiehen tms. kehoituksesta. Gudridur matkusti ensin Grönlantiin ja sieltä edelleen Amerikan mantereelle, ja tällä matkalla, Vinlandissa, Gudridur sai myös pojan (ilmeisesti ensimmäinen Amerikan mantereella syntynyt eurooppalainen lapsi). Gudridur palasi Grönlantiin ja myöhemmin leskeydyttyään kääntyi kristityksi -ja tämän seurauksena oli toinen pitkä matka, Gudridur teki pyhiinvaelluksen Roomaan, tapasi paavin ja palasi sieltä Islantiin. Tuonaikaisen matkanteon huomioiden melkoista reissaamista...

Laugarbrekka. As a place itself this wasn't really that special, but what made it remarkable was, that this is where Gudridur Thorbjarnadottir had her home. The life and events of this woman's life are told in two sagas, Saga of Eirik the red and Greenlander's saga. Gudridur was born around 980 and was regarded as the most widely travelled woman in Iceland well until the modern age -and apparently she travelled exactly because she wanted to, not because her male relatives or husbands told her to. Gudridur travelled first to Greenland and from there she took off to the North American coast. On this trip, in Vinland, she had a son, who apparently is the first child of European ancestry born in the American continent. Gurdidur returned to Greenland, and later when she was widowed she converted to christianity -and that marked the beginning of another long journey, she left for a pilgrimage to Rome, met the pope and returned to Iceland. Some travelling indeed, considering the methods of transport during that age...

Gudridurin muistomerkki.

Kivipaasia Atlantin rannalla juuri vähän ennen Laugarbrekkaa. Epäilemättä tutut Gurdidur'ille.
Maa sinisenään juolukkaa Laugarbrekkassa! ~~~ The ground was blue with bog bilberries in Laugarbrekka!
Raudfeldsgjá-rotko. Vieläkin saagamaisemissa,vaikka sinänsä tämä tieto tulikin vasta jälkikäteen, ensin mielenkiinnon herätti paikan upeus jota erityisesti korostivat matalalla roikkuvat pilvet. Kyseessähän on siis pieni ja kapea rotko, josta juoksee ulos puro. Rotkoon, käytännössä kallion sisälle, pääsee jonkin matkaa myös kävelemään kunhan hyppii puron kiviä myöten! Bárðar saga Snæfellsáss (tätä ei ole suomennettu ja sisältää aika tavalla enemmän fantasia-aineksia kuin esim. yllämainittu Lohilaaksolaisten saaga) kertoo tästä rotkosta, että Bárðar oli ihmisäidin ja puoliksi jättiläisen, puoliksi peikkoisän jälkikasvua. Bárðarilla oli itsellään liuta tyttäriä, joista yksi, Helga, oli eräänä päivänä leikkimässä serkkupoikansa Rauðfeldurin kanssa jäisellä rannalla. Pilanpäiten serkkupoika työnsi Helgan jäävuorella merelle ja lopulta jäävuori ajautui Grönlantiin asti. Helgalla ei ollut hätäpäivää, mutta Bárðar raivostui veljensä pojalle ja heitti tämän rotkoon ja hävisi tämän jälkeen itse läheiselle Snæfellsjökull-jäätikölle. No, ei näkynyt jätinsukuisia siellä rotkossa mutta nimi jäi...

Raudfeldsgjá grotto. Still in saga area, although I didn't know it when I stopped by at Raudfeldsgjá, at first I was just simply stunned by the sheer awesomeness of the place, enchanced even more by the clouds that were really low that day. So, this basically is a narrow grotto with a tiny river running from it. To the grotto, so inside the mountain really, leads a path over the stones on the river! Bárðar saga Snæfellsáss (which includes a lot more fantasy elements than, for example, Laxdaela saga) mentions this grotto and how it got its name. Bárðar was the son of a human mother and half-giant-half-troll father. He also had several daughters himself, and one of them, Helga, was one day playing with her cousin Rauðfeldur in an icy shore. Just for a prank, he pushed Helga to the sea in an iceberg, and eventually she ended up in Greenland. Helga was perfectly allright, nothing wrong with her, but Bárðar got so angry he threw his nephew Rauðfeldur to the grotto, after which he himself fled to Snæfellsjökull glacier. Well, no sign of giants or trolls there, but the name is still around.



The Settlement center Matka jatkui etelään päin, ja päädyttiin sitten Borgarnesiin. The Settlement center oli kahteen osaan jaettu museo (vai olisiko ehkä näyttely oikeampi termi kun varsinaisia vanhoja esineitä ym. ei näytteillä ollut, vaikka aihepiiri sinänsä käsittelikin vanhoja aikoja). Yläkerta kertoi nimensä mukaan Islannin skandinaaviasutuksen alkuvaiheista, alakerta taas keskittyi Egil Kalju-Grimrinpojan saagaan. Yhdistelmä on sinänsä hiukan hassu ensikuulemalta, mutta paikka huomioon ottaen kuitenkin hyvin looginen sillä Borgarnesissä ollaan aivan Egilin saagan alkuvaiheiden keskeisillä tapahtumapaikoilla. Näyttelyissä kierreltiin valmiiden kuulokkeista tulevien opastusten tahtiin (ilman niitä ei näyttelyistä olisi oikein mitään saanutkaan irti), kielivalintana oli myös suomi ja suomenkielinen selostus oli varsin hyvä ja selkeä. Ja kyllä yläkerran asuttamisnäyttelystä aivan hyvän kuvan skandinaavi-Islannin alkuvaiheista saikin!

Alakerta keskittyi, kuten sanottua, Egilin saagaan ja oli ulkonäöltään melkoisen erilainen kuin yläkerran näyttely. Visuaalinen anti keskittyi kuvaamaan saagan tapahtumia eri tekniikoin toteutetuilla taideteoksilla. Osa epäilemättä tavoitteli keskiaikaista henkeä, osa taas ei ollenkaan, ja olipa joukossa muutama tapaus jotka olivat kuin arkeologisia löytöpaikkojakin. Ja onhan se kyllä sanottava, että vaikka muutama teos aiheuttikin lievää wtf-ajatusta, ihan selvästi kun yhdistää selostuksen ja visuaalisen puolen on jäljelle jäävä muistikuva vahvempi. Ja sanoisin, että erityisesti jos (kun) ei saaga ollut entuudestaan tuttu, ei ollut yhtään hukkaan heitetty tuokio tuollakaan. Aivan näyttelytilan takana oli saagan kannalta oleellinen paikka, Brakarsund, paikka jossa Egilin lapsuudenaikaisen hoitajan Thorgerdur Brak'in kerrotaan heittäytyneen mereen paetessaan raivosta hullua kalju-Grimriä.

The Settlement centre. So, we drove on southwards and ended up in Borgarnes. The Settlement centre there is a museum (or, perhaps I should say display, because the center doesn't have any actual old artefacts or such, even though it's about ancient times) divided into two parts. The upper floor is about the beginning of the scandinavian settlement, the lower floor was focusing on the Egil's saga. At first the combination sounds a bit funny, but as one takes the location into account it starts to make quite a lot of sense, because Borgarnes is the very place where the saga starts and where Egil spends his childhood. The exhibition was guided with an audioguide (it would've been fairly incomprehensible without it), it also had finnish as an language option and I must say it was good and clear. And indeed, the exhibition in the upper floor did give a good, detailed insight to the first years of Scandinavian Iceland! 

The first flor then again focused on Egil's saga, and it was somewhat different in appearance than the upstairs exhibition. The visual side showed various scenes from the saga using different kinds of pieces of art. Some of the pieces definitely aimed for a medieval-style appearance, some were quite modern, and some parts were even made to look like archaeological finds. And I've just got to say, that it's obvious that when the visual and hearing are combined, it's a lot easier (at least for me) to remember the events -especially since I wasn't that familiar with this saga, so it was definitely worth the visit. And, right behind the centre,  there is a place that was very important in the saga, Brakarsund. That is said to be the place where little Egil's childhood nurse Thorgerdur Brak threw herself to the sea trying to escape from Egil's father Skallagrimr who was mad with anger.
Kuvaus Egilin perheestä, pieni Egil itse oikeassa reunassa. ~~~ Egil's family depicted, young Egil on the right.
Brakarsund. Useita metrejä äkkijyrkkää pudotusta...~~~ Brakarsund. Several meters fall...

Reykjavík 871+/-2  Sitten päästiin Reykjavíkiin! Hiukan hassussa paikassa Reykjavíkilaisen keskustan hotellirakennuksen kellarissa olikin sitten yksi tämän reissun jännimpiä kohteita, skandinaaviasutuksen alkuun ajoittuvan ihan reippaan kokoisen pitkätalon pohja ja sen ympärille rakentuva museo sekä samassa kellarissa mutta toisessa tilassa asutuksen saagalähteitä (alkuperäislähteitä esitellen!) käsittelevä näyttely. Jos nyt pitkätalo itsessäänkin oli varsin mielenkiintoinen, tässä museossa oli pistetty moderni teknologia hyötykäyttöön ja sen kautta elävöitetty vielä enemmän taloa, alueen esinelöytöjä ja ylipäätään ympäristöä tarjoamalla tietoa esim. viikinkiaikaisesta kulttuurista ja elämästä ja Reykjavíkin alueen viikinkiaikaisista löydöistä. Mielenkiintoisesti muuten tämän täällä esitellyn talon vieressä oli jäänteitä rakennuksesta, joka oli tätä pitkätaloa vanhempi ja siis varmasti pystytetty aikana ennen varsinaisen skandinaaviasutuksen alkua!

Reykjavík 871+/-2 And then we arrived to Reykjavik! Located in a bit funny place, in the basement of a hotel building, was one of the most exciting places in this trip! Remains of a sizable longhouse dating right to the beginning of the scandinavian settlement, and the exhibition built around it. In the same basement but in another room there was an exhbition about saga sources (original medieval and early modern books!) concerning the settlement of Iceland. The longhouse itself was interesting, but modern technology was indeed put to good use and the house, objects found around the area, the overall surroundings and viking age life in general were brought to life again computer-aided. And, interestingly, right behind the longhouse there are remains of another building dating certainly to the years before the scandinavian settlement!


 
Alafossin tehtaanmyymälä. Jos nyt olinkin ihmetellyt sitä, että Islannissa lampaita on aivan joka puolella mutta lankaa ei juuri missään, Reykjavíkin kupeessa olevassa Istexin Alafossin tehtaanmyymälässä sitä lankaa sitten olikin (ja nimenomaan Mosfellsbaerin myymälä on nyt kyseessä, Reykjavíkin pääkadun putiikkiin ei kannata tärvätä aikaansa lankamielessä koska siellä ei sitä lankaa ole kuin hädintuskin nimeksi). Langan lisäksi oli paljon valmiita neuleita monissa muodoissaan, mutta ne eivät varsinaisesti olleet mielenkiinnon kohteena nyt -sen sijaan paikalla oli oikein hieno valikoima erityisesti värjäämättömiä lankoja, Islanninlammas kun saattaa kantaa lähes minkäväristä karvaa vain valkoisesta huisin monen ruskean ja harmaan sävyn kautta syvään mustaan (ja karva on vielä hienosti kaksikerroksinen ja lammas edelleen karvanlähtöaika-ominaisuutensa säilyttänyt). Tyypillisesti tunnetuinta islantilaista lankaa on tietysti Lopi, yksisäikeinen ja aika paksu lanka josta on oikein hyvä neuloa (ja jota tuolla oli noin miljoonaa sävyä myös värjättynä), itse innostuin eniten Einbandista joka oli kovin ohutta, yksisäikeistä myös, aika tiukkaa ja vielä z-kierteistä. Jep, kudontaanhan se olisi menossa, joskaan en nyt osannut ostaa sitä mitään erityistä projektia varten kun en siihen hätään kaupassa keksinyt mitä olisin kudontamielessä vailla, mutta onpahan tietoinen nyt että tätä on tarjolla sitten kun sitä tarvitsee. Lanka oli muuten Islannin yleiseen hintatasoon verrattuna oikein yllättävän halpaa!

Alafoss shop While I had been wondering on the fact that there are sheep everywhere but yarn is almost nonexistent, Alafoss shop near Reykjavík definitely had wool! And by near Reykjavík I mean the Mosfellsbaer shop, the little Alafoss shop in the main street of Reykjavík was something not to waste one's time in yarn-wise, very little yarn, almost totally readily-knitted items. Mosfellsbaer shop also had several kinds of readily-made knits, but those were not what I was seeking now -but, there was a lovely selection of yarn, especially undyed yarn as Icelandic sheep comes in almost all colours imaginable, from white, through incredibly many shades of brown and grey, to deep black (and the Icelandic sheep has kept its double coat and it still sheds its coat!) The best known yarn in Iceland muse be Lopi, single ply, relatively thick yarn, which is good for knitting (and there were about a million shades of Lopi, also dyed, in the shop), but I was most excited about Einband, very thin, single ply and z-spun. Yeap, I definitely thought of weaving, but I didn't have a spesific project in mind in the store. But now I know that it excists, should I need it one day! By the way, yarn was quite cheap when compared to the prices in Iceland in general!
Yhdellä kassilla selvittiin...~~~ Managed to get out with just one bag...
Tämä kaveri ei kyllä ollut Alafossilla päinkään, mutta Islanninlammas kuitenkin. Näitä oli joka paikassa. ~~~This little guy was nowhere near Alafoss, but an Icelandic sheep none the less. They were everywhere!

Islannin kansallismuseo. No täällähän olisi saanut kulutettua aikaa vaikka miten, ja itse asiassa meiltä jäi kokonaan uudemmat ajat (1700-luvusta eteenpäin) katsomatta kun ei vaan ehditty. Tätä kyllä korjasi sitten se, että sitä aiemmista vaiheista sitten riittikin katsomista huomattavan moneksi tunniksi... Olin suorastaan äimistynyt miten paljon tekstiileitä tuolla oli, erityisesti verrattuna monien muiden maiden vastaaviin! Ja vaikka perus-esinenäyttelykin oli aivan mahtava, potin korjasi vaihtuva näyttely joka kertoi tällä kertaa yhdestä ainoasta hyvinsäilyneestä viikinkiaikaisesta naisen haudasta, ns. sinisen rouvan nimellä tunnettu, ja siitä, mitä kaikkea tietoa siitä saadaan analysoimalla irti ja mitä metodeja siihen analysointiin käytetään. Museokauppakin tuolla oli varsin messevä, kirjoja tosi paljon, jopa englanninkielisiä ja muukin myytävä oikein asiallista.

The national museum of Iceland. Well, it would've been so easy to spend a ree-eally long time in here, and actually we missed the newer periods (from the 18h century onwards) because we simply did not have time. The bright side was, that the earlier times provided such a lot to see, for several hours... And I was amazed by the amount of textiles on display, really a lot especially comparing to some other museums! And although the basic exhibition was splendid, the cherry on the top of the cake was the temporary exhibition about one single well-preserved woman's grave, known as the Blue lady. It was shown what all can be analyzed and what do the results tell us, and what are the methods used for analyzing. The museum shop was also impressive, really a lot of books, especially in english and even the other items on sale seemed to be quite appropriate.
Pikkiriikkinen Thor! ~~~ Tiny little Thor!

Komeaa viikinkiaikaista lautanauhan pätkää. Kuviotakin voi vähän erottaa. ~~~ Very handsome viking age tablet woven band. The pattern is still somewhat visible!

Noin yleisesti ottaen, huono puoli tässä reissussahan oli sitten se, että piti lähteä kotiin...
In general, the downside of this trip was that I had to, eventually, leave Iceland...