Sunday 31 October 2021

10 arkeologista löytöä keskiaikaisesta Turusta ~~~ 10 archaeological items from medieval Turku

Turun Museokeskus lisäsi museoportaali Finnaan keväällä 2021 runsain määrin kaupunkiarkeologista aineistoa. Koska en itse koskaan tunnu löytävän Finnasta juuri mitään ja muutenkin järjestelmän käyttäminen on jossain määrin ärsyttävää (ihan vain omasta mielestäni, ei vähiten omiin kiinnostuksiini nähden puutteellisten hakuominaisuuksien takia), päätin tehdä tämän kokoelmapostauksen. Keskiaikaisella Turulla on monenlaista supermielenkiintoista annettavanaan kuitenkin, joten kokosin tähän postaukseen 10 otosta keskiaikaisen Turun mielestäni kiinnostavimmista paloista. Pienenä disclaimerina tosin, käytin esinetuntemustani parhaimpani mukaan, mutta ihan täyttä takuuta ei ole, että nämä olisivat kaikki keskiaikaisia (koska, no, Finnan tiedot). Kuitenkin, tässä viikonlopun viihdykkeeksi!

Turku Museum Center added a ton of images of items found in Turku urban archaeological excavations to the museum portal Finna in spring 2021. I do have some serious issues with Finna, I hardly ever seem to find anything from the portal and I find it slightly difficult to use, so I decided to go through the image database and gather a small sample of what coolness (especially in living history point of view) has been found. Because medieval Turku has a lot of that! Here's 10 hand-picked items, but with a small disclaimer - I used the best of my knowledge of identifying and dating items, but I can't guarantee they're all medieval (because Finna does not have that information...). But anyway, hope you'all have fun with these ten items!


Keskeneräisen soittimen teelmä~~~ Unfinished musical instrument

Ilmeisesti jo tekovaiheessa rikki mennyt ja hylätty rebecin (?) aihio löytyi Tuomiokirkkotorin kaivauksilta. 

This rebec (?) was apparently broken when it was still a work-in-progress and was therefore discarded. Found in Cathedral square excavations.


 

Nahkakenkä ~~~ leather shoe

Nahkakengän osat ovat keskiaikaisen Turun aineistossa melko perusmateriaalia, tämä Tuomiokirkkotorin yksilö on yksinkertaisuudessaan mukavan ehjä ja kokonainen.

Leather shoe parts are very common finds from medieval Turku, this one from the Cathedral square is nice and complete. 


Pronssinen nuppineula ~~~ bronze pin

Varsin pitkä neula (itse käyttäisin huntuneulana!) löytyi sekin Tuomiokirkkotorilta.

A relatively long pin, I would use a pin like this as a veil pin. This one is from the Cathedral square excavations, too.


Silmäneula ~~~ Sewing needle

Metallinen pitkähkö silmäneula (sopisi mainiosti kinnasneulaksi) löytyi Katedralskolanin kulmalta, Nunnankadun päästä. 

This metal sewing needle (I would perhaps use this as a nålbinding needle) was found by Katedralskolan, at the end of Nunnankatu.


Rengassolki ~~~ Ring brooch

Neulansa hukannut solki on Tuomiokirkkotorin löytöjä, kehässä mahdollisesti teksti "Ave Maria".

The brooch has unfortunately lost its pin, but the clasped hands are still very much visible. The text likely reads "Ave Maria". This one too was found in Cathedral square excavations.


 

Soihtu ~~~ Torch

Mm. villakankaasta ja muusta tekstiilimateriaslista kääritty, varrestaan katkennut palamaton soihtu löytyi Kirjastosiltaa tehdessä. 

This unburned torch, made of wool fabric and other textile material, was found when the Library bridge was being constructed. 


Kimpiastian paloja ~~~ Stave dish pieces

Hieman kolmikulmaisen mallisisista puupaloista tehdyt kimpiastiat olivat perustavaraa keskiaikaisessa Turussa, mutta niitä on valitettavan vaikea löytää nykyisin elävöitystarkoituksiin. Nämäkin ovat Tuomiokirkkotorilta.


Slightly triangular in shape, these wooden stave dish pieces are very common finds from medieval Turku. When it comes to living history use, though, they are very hard to find today. These pieces were found in Cathedral square excavations.


Kirjoituspuikko, stylus ~~~ writing pin, stylus

Vahatauluun kirjoittamiseen käytetty styluspuikon koristeltu, katkennut pää Tuomiokirkkotorilta. Paikalla oli keskiajalla katedraalikoulu, ja kirjoitusliitännäisiä löytöjä tehtiin paikalta runsaasti.

Stylus was used for writing to a wax tablet. This broken, decorated stylus was found in Cathedral square excavations. During the medieval period the cathedral school was located by the square, and writing-related finds were plenty.


Puulusikka ~~~ wooden spoon

Kokonaisena säilynyt, päästä hieman koristeltu puulusikka Tuomiokirkkotorilta.

A whole, slightly decorated wooden spoon from the Cathedral square excavations.


Noppa ~~~ dice

Tuomiokirkkotorilta. Tässä nopassa silmälukujen jako on nykyisestä poikkeava, sillä vastakkaisista sivuista ei muodostu seitsemää kuten nykyään tavallista on.

From the Cathedral square excavations. This dice is slightly different from modern dices when it comes to the numbers, the opposed sides do not equal seven.




Monday 2 August 2021

Mekko muinaisen Kaarinan tyyliin ~~~ Dress in Finnish iron age Kaarina style


Koko tähänastisen vuoden puheenaihe historianelävöitysrintamalla on selvästikin ollut suomalainen muinaispuku, kiitos ihan pian ilmestyvän kirjan. Olipa siis aika pistää omaakin suomalaistyyppistä muinaispuku-settiäkin vähän eteenpäin, ja tehdä hyväksi havaitun ja pitkään palvelleen mutta vaatimattoman vaaleanruskean mekon lisäksi hieman edustavampi ja rikkaamman oloinen muinaismekko. Pyörittelin hieman ajatusta, ja päädyin Kaarinan muinaispuvun tyyliseen mekkoon!

When it comes to living history, the top topic of interest this year has definitely been Finnish iron age, thanks to a book that is due to be published almost any day now. So it was about time to update my iron age garments too and sew another dress - this time a more wealthy-looking one, since my previous iron age Finnish dress is very light brown and really quite plain (just fine for open-fire cooking etc, but not something to accessorize with a nice dyed apron or string of glass beads). After a while of thinking I ended up with the Kaarina ancient dress style!

Mistä kaava on peräisin? ~~~~ Where does the pattern come from?

Kaavana siis  käytin Jaana Riikosen opinnäytteessään (Naisenhauta Kaarinan Kirkkomäessä, 1990) esittämää ehdotusta myöhäiselle viikinkiajalle ajoittuvan Kaarinan muinaispuvun mekon kaavaksi. Kieltämättä kiinnostus tähän mekkomalliin johtui aika pitkälti siitäkin, että tätä kaavaa näkee hyvin vähän (jos ollenkaan) elävöityskäytössä - halusin siis testata sitä käytännössä. Kaarinahan uteloittaa siksikin, että se on maantieteellisesti lähin muinaispuku itselleni, ja olen teininä ollut kesätöissäkin Kaarinan Kirkkomäen kalmiston alueella nurmikkoa leikkaamassa :) 

When it comes to the dress pattern, I used one suggested by Jaana Riikonen in her master's thesis conserning late viking age Kaarina Kirkkomäki grave 1 (Naisenhauta Kaarinan Kirkkomäessä, 1990). I must admit I was interested in this Kaarina dress, because it's very seldom (if at all) used in living history - I wanted to put the pattern to a test to see what comes out of it! And also of the existing iron age dress reconstruction find places Kaarina Kirkkomäki  is closest to me, both geographically and also emotionally, I was even working at the Kirkkomäki burial ground area when I was a teenager (cutting grass!) :)

Syy, miksi tämä mekkomalli päätyi Kaarinan pukuun oli se, että ennallistukseen piti kaavallisesti ratkaista se, että löydön pohjana olevassa haudassa mekon ylä- ja alaosa olivat oletettavasti eri kangasta. Asia ratkaistiin pukuennallistukseen vyötärösaumalla, suomalaiseen kansanperinteen mukaista mekkomallia mukaillen (nk. kivijalkapaita kansatieteessä). Vyötärösauma tekee mekkomallista hieman erikoisen esihistoria- tai edes keskiaikakontekstiin (ellei sitten ihan myöhäiskeskiaikaa oteta lukuun), mutta eri materiaalin kankaat -ongelmaan  ratkaisuna on tietysti oikein kätevä - koostuvathan myöhäisrautakautiset vaatteiden jäänteet useimmiten korkeintaan kämmenen kokoisista tilkuista, joten sitä tulkinnanvaraa kyllä on.

This type of dress pattern was chosen for the Kaarina ancient costume because there was a need to find a solution to the problem of the upper and lower part of the dress being apparently made of different fabrics. So the solution was to add a waist seam, using a Finnish folk tradition type of dress as reference (which can be freely translated as a stone foot smock). A waist seam is a highly unusual feature in Nordic Iron age or even medieval dress context (late medieval period excluded), but it indeed solves the problem of two different fabrics very efficiently - and as the remains of iron age clothing mostly consist of fragments the size of one's palm at most, there is plenty of room for intepretation.

Kaarinan puvun mekon yläosan kaavat ~~~ Kaarina dress pattern, without skirt part. Kuva Jaana Riikonen.

Oma testini ~~~~ My dress version

Toisin kuin alkuperäisessä Kaarinan puvussa, oma mekkoni tehtiin kokonaan samasta kankaasta. Helmanleveyttä hameosassa on noin 150 cm. Helmanpituuden ulottuessa noin puolisääreen mitta on aivan hyvä ja käytännöllinen, vaikka onkin huomattavasti vähemmän kuin mihin keskiaikaisen tyylisissä vaatteissa on tottunut. Kaava vaatii toimiakseen ainakin helmaosaan (alisiin) ohuenkoa, laskeutuvaa kangasta. Rypytys vyötäröllä aiheuttaa muuten tönkköyttä, ja paksu kangas ei välttämättä laskeudukaan erityisen kauniisti.

Unlike the original iron age Kaarina find, my fress was sewn entirely of same fabric. Hem width in the skirt part is 150 cm altogether. As the hemline is quite high, mid-shin, the width is really quite practical although it is much less than what I've been accustomed to. In order to work, this pattern requires (at least for the skirt part) lightweight, draping wool. As the skirt part fabric is gathered to the waist, thick fabric would cause the waist seam to be too bulky, and often thick fabrics don't drape that well either.

Kankaani oli ostettu Historical Fabric Storen kojulta 2019 Hämeen keskiaikamarkkinoita, joten sitä piti muutaman vuoden ajan marinoida ennen käyttöön päätymistä. Punaruskea ohuenpuoleinen villatoimikas olisi värinsä puolesta hyvin voinut olla värjätty fermentoiduilla puunkuorilla, tosin siis ei varsinaisesti ollut vaan väri oli valmis ja teollinen. 

My fabric was bought in Häme medieval festival in 2019 from Historical Fabric Store market stall, so it needed to be stored for a few years before I knew what I'll sew out f it. As for colour, this orange-brown wool twill could've easily been dyed with fermented wood bark, although in reality it wasn't, it was readily-dyed  when bought.

Mekko ilman asusteita. ~~~ The dress without accessories.

Kaava oli äärettömän tehokas kankaansäästäjä, leikkuussa selvittiin hyvin minimaalisin leikkuujättein vaikka pieni mittavirhe aiheuttikin sen, että hihoja piti jatkaa. Siihen onneksi riitti hyvinkin kangasta, kaikkineen kaava vei vain alle kaksi metriä kun kankaanleveys oli 150 cm. Lopulta oli todettava, että vielä vähän vähemmälläkin olisi pärjännyt! Oman mielipiteeni mukaan kun hihoille oli varattu varsin runsaasti tilaa. Erityisesti ranteen kohdalta hihan suora pötkö on varsin leveä - jälleen kerran asia, johon yleensä ei törmää. Mietin pitkään kaventaisinko, mutta lopulta annoin olla sellaisenaan - lieee enemmänkin tottumiskysymys.

The pattern was very close on being no-waste and in every way a very cloth-saving pattern - only a minimal amount of cutting waste was produdced. I did a small measuring oops with the sleeves and I had to sew small extension bits to them, but all in all this dress of mine required less than two meters of fabric, fabric width being 150 cm. And it could've been even less, as I think that the sleeves are a bit wide. Especially this rectangular sleeve seemed to be too wide at the wrists, I even considered cutting some of it away but eventually ended up doing nothing - it might just be more of a question of not being accustomed to this sleeve width.

Vyötärösauman asettuminen on toinen kysymys, johon tässä kaavassa kannattaa kiinnittää huomiota. Oleellista kun on se, miten esiliina ja sen vyöttönauha mekon päälle asettuu. Tämäkin meni ensimmäisellä otolla pari senttiä pieleen, ainakin omaan estetiikan tajuuni nähden. Toisella otolla korjaantui sitten, kun siirsin sitä pari senttiä ylös. Myös hameosan rypytyksessä oli korjattavaa, ensin pyrin mahdollisimman tasaiseen lopputulokseen ja tein hameosaan pieniä laskoksia, mutta eihän se sitten näyttänyt erityisen oikealta (mitä se sitten tarkoittaakaan), kun sauma kerran piti avata, niin muutin myös laskokset langalla tehdyksi rypytykseksi.

Waist seam was another feature which caused some adjusting, and it's a feature I recommend paying attention to when making your own dress. It's crucial how the apron and gridle sit in the waist when compared to the waist seam. My first try went south by a few centimeters, waist was a bit too low. I decided to rip the seam and cut a few centimeters from the torso part, and it really looked much better. Also gathering the skirt part to the torso part needed fixing, as I first tested pleating the skirt fabric in hope of the waist seam being as flat as possible, but it really didn't just look right (whatever that means in this case). As I needed to rip the waist seam anyway, I replaced the pleating with gathering the fabric using gathering threads. Looking much nicer now.

Ensimmäisen kerran käytössä - vyötärö hiukan alhaalla ja rypytyksessä säädettävää, mutta toimii! ~~~ In use for the first time. Waist too low and not happy with pleats, but it's working!
Tästähän se muinaispukuprojekti sitten vasta alkoi, "parempaa" settiä varten olisi sitten tehtävä ainakin oma esiliina (kuvassa olevan lainatun tilalle) ja mieluusti vielä viittakin. Ne odottavat kangaspuiden kuntoon saamista mökillä. Täytyy ihmisellä olla tavoitteita :)

So now I have the dress, and this is really only the start of my fancier Iron age dress project. I still need an apron (the one in the photo is borrowed) and preferably a cloak too. They wait for my weaving loom being assembled and put to weaving condition at my sumer cottage. A person has to have something to look forward to, right?

Friday 30 July 2021

Vanha Rauma ja raatihuone ~~~ Old Rauma and Old town hall

Kesäloman alkamisen kunniaksi pitipä tehdä piipahdus Raumalle ja korjata aukko yleissivistyksessä - vierailla Vanhalla Raumalla! Raumahan on keskiaikainen kaupunki (säilyneen dokumentin mukaan kaupunkioikeudet myönnetty 17. toukokuuta vuonna 1442), ja sen Vanhana Raumana tunnettu osa noudattelee myös katulinjoiltaan ja tonttijaoltaan keskiaikaista kaupunkia. Keskiaikaa kaupungin pinnalta ei tosin enää juuri löydy, kaupungin rakennuskanta uudistui käytännössä kertaheitolla v. 1682 tulipalon jälkeen. Kirkkoa lukuunottamatta nykyinen Vanhan Rauman rakennuskanta on siis 1700-1800-luvuilta.

Itse satuimme paikalle kesken heinäkuisen Pitsiviikon, joka on Rauman varmaan kuuluisimpia tapahtumia. Tämä ei ollut mitenkään tietoinen päätös, eli tapahtuma ja yleinen hässäkkä kaupungissa tuli vähän yllätyksenä (parkkipaikan löytäminen oli tällä kertaa hieman hankalaa). Kaikenlaiseen ohjelmaan olisi voinut siis varata enemmänkin aikaa, jos olisi ymmärtänyt varautua. Kaupunkia kuitenkin näki erinomaisesti silti!

To kickstart my vacation I decided to drop by in Rauma and fix a gap in my "common knowledge" - by visiting Old Rauma! Rauma is a medieval town (town rights granted in 17th May 1442, the document still survives), and the town plan and streets still follow the medieval town plan. There's hardly any medieval above ground anymore, since a fire in 1682 made sure the town was modernized thoroughly. So, apart from the church, the buildings in Old Rauma date to 18th-19th century.  

Our visit happened by chance in the middle of the Lace week, which is possibly the best known yearly events in Rauma. This was not a deliberate desicion, so the event and the hustle and bustle in the town took us a bit by surprise (for example finding a parking lot was somewhat challenging). But the town was there, allright, and it was lovely, and there were all kinds of activities and events where one could take part and spend a whole lot of time, should one just have been prepared, schedule-wise.

 


Vanha Rauma UNESCO-kohteena ~~~ Old Rauma as UNESCO world heritage site 

Vanha Rauma otettiin UNESCO-maailmanperintökohteeksi 1991 ensimmäisenä suomalaisena kohteena, samaan aikaan Suomenlinnan linnoituksen kanssa. Vanhan Rauman status UNESCO-listalla perustuu siihen, että se on Pohjoismaiden laajimpia yhtenäisenä säilyneitä puukaupunkialueita. Ja onhan se laaja, 29 hehtaaria ja 600 rakennusta!

Old Rauma was accepted as a UNESCO world heritage site in 1991, as the first site in Finland along with Suomenlinna sea fortress. Old Rauma's status as a world heritage site is based on the fact that it is one of the largest and best preserved Nordic wooden town areas. And it is indeed large, 29 hectares and 600 buildings!







Rauman museo Raatihuoneella ~~~ Old Town hall museum

Rauman museo koostuu kahdesta kotimuseosta ja kaupungin raatihuoneesta. Aikataulurajoitteen vuoksi kotimuseot jäivät seuraavalle visiitille ja suuntasimme raatihuoneelle, jossa esiteltiin kaupungin historiaa. Tosin juuri tällä hetkellä meneillään on näyttelyuudistus, joten kaupungin historian esittely jäi vähän vähäiseksi... 1700-luvun lopun raatihuone tosin itsessäänkin on aivan sievä rakennus, ja pihalla on varsin viehättävä historiallisia hyöty- ja koristekasveja esittelevä puutarha.

Kaupungille mainetta tuonutta pitsiä ja sen tuotantoa Raumalla esiteltiin kokonaisen huoneen voimin, ja paikalla oli myös pitsinnyplääjä esittelemässä taitoaan. Yläkerrassa suurin osa näyttelytilasta oli varattu tällä kertaa taiteilija Kosti Koskisen (1905-1983) Rauma-aiheisille maalauksille ja syntyperäiselle raumalaiselle Koskiselle itselleen. Tämän lisäksi siellä oli pieni kirkkotaideosasto, mutta tällä kertaa ilman niitä herkkuja, joita odotin näkeväni.

Ihan suurella mielenkiinnolla odottelen tulevaa kaupungin historian näyttelyä jahka se aukeaa, onhan kaupungilla monipuolinen historia ja museon kokoelmissa mm. erittäin harvinaisia keskiaikaisia kirkkotekstiileitä (jonkin verran tietoa kuuluisimmasta täkänä-kudonnaisesta löytyy esim. tästä Suomen Käsityön museon julkaisusta).

The Rauma Museum consists of two home museums and the old town hall. Because we were on a schedule, we skipped the home museums (for this time) and headed off to the town hall, where there was an exhibition on the town history. Although the exhibition was quite limited this time, as they are currently planning on a new exhibition... The late 18th century town hall itself is a cute building, and in the courtyard there is a neatly kept garden of historical useful medicinal plants and decorative plants as well.

Rauma is famous for its bobbin lace tradition, and a whole room was dedicated to making, using and selling bobbin lace in Rauma - and also there was a lady doing a craft demonstration in bobbin lace making (I just have to admire that). In the second floor the exhibition consisted of artwork and personal history of artist Kosti Koistinen (1905-1983), native to Rauma.  Also there was a small church art exhibition, but not the pretties I hoped to see...

I'm really looking forward to the upcoming exhibition, as the town has an rich, multifaceted history and there are interesting items in the museum collections, for example super rare medieval church textiles (most famous of them being a large 15th century double weave textile, some pictures of it in a pdf by Finnish Crafts museum)

Rauman keskiaikaisesta kirkosta tulossa sitten erillinen postaus!

Rauma medieval church is covered in another, upcoming post!

Friday 2 July 2021

Saksalaista laskettua kirjontaa ~~~ German counted stitch embroidery

 
 
Toukokuussa 2020 Instagramin Medievalmay -haasteessa oli yhtenä osiona kirjonta. Ajatus tähän projektiin vähän lähti siitä sitten, koska kirjontaa olen harrastanut ylipäätään hirmuisen vähän. Saksalainen laskettu kirjonta 1300-luvulta on kuitenkin kiinnostanut kovin, joten siitäpä sai Medievalmay sitten sen päivän kuvan, vasta-aloitetusta työstä. Pussukka valmistui lopulta sitten seuraavan vuoden toukokuussa, ei aivan vuoden projekti muttei paljoakaan puuttunut.

In May 2020 there was, for the first time,  Medievalmay - challenge in Instagram. One part of it was embroidery, and this whole project sort of was started there. All in all I have very little experience in embroidery, but I've been super interested in German 14th century counted stitch embroidery, so there it was - Medievalmay's photo of the day was a newly started embroidery project. It took almost a whole year to finish it, the last stitches and laces were in place in May 2021.

Mitä on saksalainen laskettu kirjonta? ~~~ What is German counted thread embroidery?
Laskettu kirjonta koostuu määrämittaisista, samansuuntaisista pistoista, laskenta siis tapahtuu pohjakankaan lankoja laskemalla. Lontoon Victoria & Albert Museumin kokoelmissa on useita saksalaisperäisiä kirjottuja tekstiileitä, joissa lasketun kirjonnan tekniikkaa on käytetty. Yleisimmin V&A:n kirjontojen materiaalit ovat olleet silkkilankaa, joissain tapauksissa pellavalankaakin (valkoista) pellavapohjalle. Useimmat näistä ovat pussukoita. Muualla Euroopassa säilyneissä ja säilytetävissä tekstiileissä on käytetty kirjontalankana silkin lisäksi myös villaa ja tunnetaanpa myös sinistä pellavaakin. Vaikka tekniikkaa kutsutaan saksalaiseksi, säilyneitä on myös Belgiassa ja Ruotsistakin tunnetaan tekniikalla tehtyjä tekstiileitä - kirkollisia nekin (esim. kirjatyynyn päällinen Ärentunasta).

Kirjotut tekstiilit ajoittuvat 1200-luvun lopulta 1400-luvuille. Lasketun kirjonnan tekstiilit ovat hyvin pitkälti kirkollisperäisiä. Toisaalta kirkon piirissä vanhoja tekstiileitä on säilynyt muutenkin enemmän, joten olisikohan tässä ehkä myös vinoutumaa, mene ja tiedä. Erittäin arvokkaita tekstiileitä nämä ovat kuitenkin olleet, ja joka tapauksessa tiedetään, että alkujaan siviilikäytössä olleita arvokkaita tekstiileitä on myös lahjoitettu kirkolle. Taiteessa tällaisiksi tulkittavia en ole siviilikäytössä nähnyt, mutta taiteessa näkymättömyyskään ei sinänsä ole vielä kovin vahva todiste. Pienen pussukan yksityiskohtaisuutta on ymmärrettävästi vaikea kuvata tasolla, josta tekniikan tunnistaisi tai voisi edes arvailla.

Counted thread embroidery consists of stitches made over a certain fixed number of threads, so the embroiderer counts the threads of the foundation fabric. In the Victoria and Albert museum collections there are quite a few surviving medieval counted-thread-embroidered (or, as the technique is also called, German brick stitch embroidered) items of German origin. Mostly those are embroidered with silk thread, and in some cases also white linen thread was used. The V&A items are from church contexts apparently without exception. Elsewhere in museum collections there are also items, that have been made with wool thread, and even blue linen thread has been spotted. Although this technique is commonly called German, surviving items can be found in Belgium and even in Sweden (for example the Ärentuna book cushion). Those, too, are from church context.
 
The surviving German brick stitch embroidered items date to the late 13th century to the 15th century. As previously mentioned, the surviving items are from church context, but as a lot of old textiles do survive in church context, the technique might not really be originally exclusively ecclestial. It is certain, that originally they were very valuable items, and it is known that items, that were in civilian context to begin with were later donated or bequethed to church. In art I haven't come across items like these in civilian use, but that really isn't much of a proof, since such a small detail as purse embroidery technique is obviously difficult to portray in art in a level where it would be recognizable.

Esikuva ~~~ Original inspiration
Pussukka on Victoria & Albert Museumin mukaan tehty 1300-luvulla. Alkuperäisen pussukan materiaalit olivat silkkiä pellavapohjalle, lisäksi päälle ommeltuna kuvioita kultalangalla. Pussukka oli lisäksi vuoritettu punaisella silkillä. Alkuperäinen pussukka oli kooltaan varsin pieni, 14,7 cm korkeudeltaan ja 12,5 cm leveydeltään.

Victoria & Albert Museum ei mainitse pussukan varsinaista käyttötarkoitusta muuten, kuin että se on listattu kirkolliseksi, ja myös kultalangalla kirjotut kuviot viittaavat uskonnolliseen. Hieman osviittaa alkuperäisestä käytöstä antaa se, että kirkollisissa kokoelmissa on erinäisiä lasketulla kirjonnalla tehtyjä pyhäinjäännöspussukoita. Mahdollisesti tämä alkuperäinenkin on ollut sellainen? 
 
 I was inspired by a purse, which is in the V&A collections, and which dates to the 14th century. It was made with silk thread to linen foundation fabric, and on the top of that there are some gold thread embroidered motifs. The purse is lined with red silk. The original purse is relatively small, 14,7 cm in height and 12,5 cm in width.
 
V&A doesn't mention the original use of the purse other, than that it's listed as being ecclestical. Also the gold thread embroidered motifs hint to religious use. Elsewhere in church museum collections items like this purse have been listed as having contained relics - perhaps this one has, too?

Oma versio ~~~  My version
Stitch out of time -sivusto oli erittän ansiokkaasti luonut useista säilyneistä saksalaisen lasketun kirjonnan tekstiileistä valmiit kirjontamallit, näitä sitten hyödynsin projektissani kiitollisena. Tein tieten tahtoen joitain muutoksia alkuperäiseen nähden, joten ihan tarkkaa ennallistusta tästä ei tullut. 
 
Stitch out of time -site has created excellent ready-to-use embroidery patterns form several extant German brick stitch textiles, so I was really grateful to find those and use them in my project. I made some deliberate alterations, so this purse of mine is not 1:1 replica of the original. 

Omassa versiossani käytin pohjana puuvillaista aida-kangasta, sitä kun oli kotona valmiina ja tässä tekniikassa pohjakangas ei näy lainkaan kirjontapinnan alta. Katsoisin, että synti ei siis ehkä ollut suuren suuri ja ainakin aloittelevaa kirjojaa tämä pohjan tasaisuus helpotti suuresti... Kirjontalangat olivat kasvivärjättyä silkkiä (tosin ostettuja, väriaineista en siis osaa sanoa), niin ikään kotona valmiina olleita. Alkuperäisen kaltaista punaista silkkilankaa kotona ei ollut, sinistä sen sijaan löytyi joten pieni värinvaihto piti tehdä. Muuten värit saatiin kohtuullisesti vastaamaan alkuperäistä, keltainen ja lämmin ruskea olivat myös V&A:n pussukassa. Kuvioiden toistumisessa tein pienen muutoksen, alkuperäisessä kuvioiden linja laskee vasemmalta katsoen, omassani linja nousee. Tämä oli oikeastaan oma (harkittu) mokani, kun ensimäisen kahden kuvion valmistumisen jälkeen päätin vaihtaa kankaan suuntaa johon projektia jatkaa.

Koska oma lankani oli paksumpaa kuin alkuperäisen ja näin kuviotkin olivat suurempia, oli järkevää tehdä pussukka myös hieman isompana. Tosin pussukan suurennuksesta päästään myös siihen, että säilyneet keskiaikaiset pussukat ovat yleensä hyvin pieniä, joten liika suurennus tekisi pussukasta myös aikakaudelle epätyypillisen näköisen. Päädyin maltilliseen suurennukseen jotta kuviot pääsisivät kuitenkin oikeuksiinsa, ja kokonaisten kuvioiden sijoittuminenkin asetti hiukan vaatimuksia. Lopulta suurensin pussukkaa aivan ihan verran, joten alkuperäisen 12,5 x 14,7 cm:n mitta muuttui omassa pussukassani 13,5 x 15,5 cm:ksi.

I used a cotton evenweave aida fabric as foundation fabric for my project. I already had it at home, and since in this technique the foundation is completely covered with stitches, I don't think using aida was that big a sin (especially since it helped me a great deal as I am quite inexperienced embroiderer)... The embroidery silks were plant dyed but bought, so I am not sure what dyestuffs were used. Red, such as in the original, was not available, so I made a slight alteration and switched red to blue. Otherwise colours matched the original nicely, yellow and warm brown were quite near the colours seen in V&A's photos. When it comes to pattern repeats, I changed it a bit and where in the original pattern lines are descending, in my purse they are ascending. This was because I realized very soon after starting the project that I need to make my purse a bit bigger than the width of my strip of foundation fabric, and therefore I tilted the whole project 90 degrees... 
 
Because my embroidery thread was thicker than the original and therefore the individual patterns were larger, too, it was only clever to do the entire purse a bit larger than the original. Enlarging too much would make the purse look atypical for its age, though, as medieval purses tend to be quite small. Eventually I ended up enlarging it just some 1 cm in width and height, the measurements on my purse are 13,5 x 15,5 cm.

Vuorituksen tein silkillä. Alkuperäinen pussukka oli vuoritettu punaisella silkillä, omaani käytin keltaista sillä perustein, että vuorituksen väri olisi edelleen sama kuin toinen kuviovärinä käytetty (ja sitä keltaista oli myös kotona valmiina). 
 
I lined the purse with silk. The original V&A purse was lined with red silk, I ended up using yellow since that was still somewhat in line with the original, lining the purse with pattern coloured silk, and I had yellow also ready at home. 
 
Pussukassa oli erinäinen määrä nauhoja. Pussinsuuta sulkemassa oli kaksi iskunyöreiksi tulkittua nyöriä, pussukan kahvana taas tuppiloksi kudottu lautanauha. Alkuperäisessä kahvanauha oli kolmevärinen, puna-kelta-valkoinen, joten loogista oli tehdä omastakin vastaavasti sini-kelta-valkoinen. Olipa muuten myös ensimmäinen kerta, kun kudoin näin ohutta tuppilo-lautanauhaa (ja vielä kohtuullisen joustamattomasta silkistä), mutta hienohan siitä tuli! Reunoissa saumaa peittämässä ja suuaukon ympärillä puolestaan on iskunyörihtävä nyöri, jossa aina iskun välillä pujautettiin lenkkien välistä neulan kanssa ompelulanka sauman molemmin puolin. Tämä nyöri on oikeastaan ainoa osa projektista, johon en ole ihan tyytyväinen, sillä sen molemmin puolin jäi turhan paljon pohjakangasta näkyviin. Kokonaisuutena kuitenkin oikein mainio!

The original purse has several different cords and laces. As drawstring there are two white fingerloop braids, and as a handle there is a tubular three-coloured tablet woven band. In the original V&A purse those three colours are red, yellow and white, so my band was woven with blue, yellow and white. It was my first time for weaving a tubular band this small, and also with silk, which doesn't really stretch, but it ended up lovely! Covering the side seams and opening there is a fingerloop-ish band woven using sewing thread as warp thread. Those bands are really the only part of the project which I'm not 100% happy with, as a bit too much foundation fabric can be seen around them. But all in all I am very pleased on how this turned out!

Loppupäätelmä ~~~ Conclusions
Saksalaisen lasketun kirjonnan tekstiilit osoittautuivat yllättävän mielenkiintoisiksi, ja tekniikka itsessään oikein mukavaksi. Kokematonkin kirjoja sai (hyvillä ohjeilla!) nättiä jälkeä aikaan, ja kirjonnan lisäksi tässä tuli testattua muitakin uusia tekniikoita. Tällä kokemuksella olen sitä mieltä, että voisin kirjoa näin enemmänkin, mutta missäpä sitä sitten käyttäisi - pyhäinjäännöspussukalle kun on sinänsä vähän vähemmän käyttöä, kun siviiliä elävöittää. Mutta kun se on niin nätti!

German brick stitch embroidery textiles turned out to be surprisingly interesting, and I found the technique itself a lot of fun. Even a relatively inexperienced embroiderer managed to create a nice piece of textile (with good instructions!), and as well as embroidery, in this purse I had a chance to test several other new techniques as well. So based on this experience, I could do more brick stitch embroidery, but I think the question is more like where should I use them, then - as I'm re-enacting a civilian, there is not that much use for ecclestial textiles... But it's so pretty!


Thursday 27 May 2021

Keskiaikaisia kynttilänjalkoja ja kattokruunuja Suomen kirkoista ja museoista, osa 2 ~~~ Medieval candlesticks and chandeliers from Finnish churches and museums, part 2

Esittelin ensimmäisen setin kynttilänjalkoja suomalaisista museoista vuonna 2017, sitäkin kannattaa kurkistaa jos ei näin ole jo tehnyt :) Tässä jatko-osa koska eiväthän ne valaistusvälineet siihen loppuneet, ja valaistuskysymys on aina yhtä oleellinen ja kiinnostava. Tässä museoista vähän "tavallisempia" ja vaatimattomampia yksilöitä, ja kirkoista taas jo viime postauksesta tutumpaa tyyliä. Kolmaskin osa saattaa tulla, jos lisää aineistoa ilmaantuu!
 
I introduced the first set of chandeliers and candlesticks in Finnish museums back in 2017, take a look if you haven't done so already :) Here is the second part, because those mentioned in previous post were not all light-related medieval items that there are, and the question of artificial light is always relevant and interesting! In this post there are a few more humble and "ordinary" finds, and some items from churches that are quite similar in style to the ones presented earlier. I might write a third part, should I find more items!
 
Piikkimalliset kynttilänjalat ~~~ Candleholders with spikes

Nämä perusmallin rautaiset kynttilänpidikkeet ovat olleet ilmeisen yleisiä, Koroisten piispankirkon alueesta kertovassa kirjassa arkeologi Janne Harjula mainitsee niitä löytyneen pelkästään Turusta Koroisten piispanlinnan alueelta kaksikymmentä kappaletta - ja niitä tunnetaan toki muualtakin kuin Koroisista, Turun kaupungin lisäksi esim. Raaseporista. Aivan keskenään identtisiä ne eivät kuitenkaan aina ole olleet, Turustakin tunnetaan sekä yksi- että kaksihaaraisia, jopa sellaisia joissa on voitu polttaa kahta kynttilää yhtä aikaa. Noudattelevat samaa periaatetta kuitenkin, eli alaosan piikki -pystysuoraksi jätetty tai vaakasuuntaiseksi taivutettu- on tökätty esimerkiksi seinän- tai pöydänrakoon. Tämä kynttilänjalan malli on Harjulan mukaan ollut käytössä kovasti pitkään, keskiajalta aina 1900-luvun alkuun. 
 
These basic candleholders appear to have been very common. When it comes to Turku finds, archaeologist Janne Harjula mentions that some twenty of those have been found in Koroinen medieval bishop's palace site alone. And the finds are plenty elsewhere, too, with a quick search I found similar in, for example, Raasepori castle. They are not all alike, however, they can have either one or two slots for a candle, and the slots can be placed horizontally or vertically, or even both at the same time. This style of candleholder was in use for a long time, Harjula wrote they were used from the medieval period to early 20th century. 
 
Turun linna, Turun museokeskus. Edessä kaksihaarainen kynttilänjalka, takana yksipiikkinen. ~~~ Turku castle, Turku museum center. In fromt a two-slot candleholder, behind a single spiked candleholder.



Näyttely "Turku 790 vuotta?", Brinkkalan galleria, Turun museokeskus ~~~ Exhibition "Turku 790 years?", Brinkkala Gallery, Turku museum center

Keramiikka-kynttilänjalat ~~~ Ceramic candleholders

 
Keraamisia kynttilänjalkoja tunnetaan sekä Turusta että Hämeenlinnasta, ellei sitten muualtakin. Turun malli, joka näyttelytekstissä on maininnalla "keskiaika", on suorastaan nerokas, joka ulokkeessa on erikokoinen aukko erilaisille kynttilöille ja jalka seisoo tukevasti, oli se miten päin vain.  Melkein identtinen, joskin pinnaltan koristeltu, löytyy myös Rauman museosta, jonne sellainen oli lahjoitettu 1890-luvulla. Mitäs sitä hyvää mallia muuttamaan! Hupaisasti törmäsin tähän käytännössä samaan malliin myös Tanskan Lejressä, jossa sen mainittiin olleen tyypillinen 1700-luvulle, ja Riiassa kansanperinteen osastolla - yleispohjoinen malli ilmeisesti.
 
Ceramic candleholders have been found in Finland at least in Turku and Hämeenlinna, perhaps elsewhere too. The Turku model, labeled "medieval", is almost genius, there are slots of different sizes for all sizes of candles, and the candleholder stands firmly, no matter which way it's positioned. Almost an identical candleholder can be found in Rauma museum (with no mention of the age), and outside Finland I've come across similar types in Latvia, Riga in folk items context and in Denmark, Lejre museum where it was mentioned as being typical to 18th century. Why change a perfectly good design!

Hämeenlinna, Kansallismuseo. Vaikuttaakohan vähän lohjenneelta? ~~~ Häme castle, National museum. Perhaps a bit fractured?
  
Turun linna, Turun museokeskus ~~~ Turku castle, Turku museum center


Kynttilät ovat aikoinaan olleet kovin arvokkaita, ja valaiseminen on tapahtunut myös ohuilla puulastuilla, päreillä. Ne ja niiden pidikkeet, pärepihdit, ovat olleet käytössä mahdollisesti jo esihistoriallisen ajan lopulla.
 
Candles were quite expensive, so in northern regions thin wooden shingles were also used for lighting. Those, and shingle holders where shingles were burned, were perhaps in use already during the late iron age.
Pärepihdit Pirkanmaalta Kuhmoisista, Päijälän linnavuorelta, n. 1050-1300- luvulta. ~~~ Wood shingle holders from Päijälä hillfort, Kuhmoinen, Tampere region, 11th-14th cent. Kuva/photo Kipot ja kielet, Ulla Moilanen.
 
Ja sitten niitä kirkollisia valaisintarvikkeita! Ensimmäiset kolme Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkon (rak. 1400-l. alkuvuosikymmeninä) tiloista. Suntiolla ei kysyttäessä ollut antaa tarkempaa ajoitusta kuin "keskiaikainen".

And then for the candle-related items from churches! First three are from Nousiainen S:t Henry's church (built in the first decades of 15th century). The sexton did not know a more precise date to them than "medieval".




Naantalin luostarikirkon (rakennettu 1400-l. puolivälissä) kattokruunuun liittyy perimätieto, jonka mukaan sen alla olisivat noviisinunnat antaneet luostarilupauksensa. Kynttiläkruunun sisältä löytyy tosiaan peuran sarvi - miksi, se ei ole tiedossa, mutta ilmeisen oleellinen ja tarkoitettu osa kynttiläkruunua se on.

Naantali cloister church (building dating to mid-1400s) chandelier is reputed to be the one under which novice nuns gave their vows. There really is a deer's antler inside the chandelier - why, it remains unknown, but it seems to be an integral part of the chandelier.
 


Hattulan Pyhän Ristin kirkossa (nykyinen kirkko 1400-l. lopulta) kattokruunuja oli peräti kaksin kappalein, toinen sakaristossa ja toinen kirkkosalin puolella. Näiden lisäksi sakaristossa oli yksinäinen kynttilänjalka. Tyyli on tuttua.

In Hattula Holy cross church (building dates to the late 15th cent.) there are two iron chandeliers, another one in sacristy and another one in the church hall. In addition to that there is a candlestick in the sacristy, style is familiar.



Kirjalähteet ~~~ Book references

Harjula, Janne; Hukantaival, Sonja; Immonen, Visa; Ratilainen, Tanja ja Salonen, Kirsi: Koroinen, Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus. Turun Historiallinen Arkisto 71

Monday 15 February 2021

Leffa-arvostelu ~~~ Movie review: The Dig


Elokuva ~~ Title : The Dig (2021) 

Ohjaaja ~~ Directed by: Simon Stone

Pääosissa ~~ Starring: Carey Mulligan, Ralph Fiennes,  Lily James

Sutton Hoon 600-luvulta peräisin olevan laivahauta on epäilemättä yksi 1900-luvun hienoimmista arkeologisista löydöistä. Innostus oli siis melkoinen, joskin ehkä hieman pelonsekainen, kun alkuvuodesta selvisi, että kaivauksista on tulossa elokuva. Arkeologia kun on esittetty aika ...jännässä... valossa elokuvissa tähän asti, joten tositapahtumiin perustuva kuvaus ei ollut ihan vähän luvattu. Ja miten suunnattomasti lopulta ilahduttikaan elokuva, jossa arkeologian tiimoilta ei juosta viidakossa tai edes Egyptissä, tai jossa ei ammuta tai harrasteta hyppypotkuja! Eikä ensimmäistäkään kirousta tai elävää kuollutta, ei edes salaliittoja! Vaikka natseja sentään saatiin mukaan tähänkin, välillisesti, tapahtuihan Sutton Hoon löytö aivan toisen maailmansodan alla. 

The 7th century Sutton Hoo ship burial is, no doubt about that, one of the most remarkable 20th century archaeological finds. Therefore I had a bit mixed feelings when somewhere around new year I found out, that a movie about the Sutton Hoo excavations is on its way. Archaeology has been portrayed in ...interesting... ways in the past, so a movie based on true excavations was plenty promised. And how immensely delighted I was when it really turned out, that there was no running in the jungle or even in Egypt, no shooting or exotic martial arts. And no curses, nor living dead, not even conspirancies! Some nazies, though, albeit indirectly, because the events do take place when the second world war was an immediate threat. 


Avajaisviikolla Suomen Netflixin katsotuimmaksi noussut (!!!) elokuvahan perustuu oikeaan Sutton Hoon löytöön vasta välillisesti, ensisijainen lähde elokuvalle on saman niminen kirja The Dig (John Preston, 2007). Tämä varmaan selittää sen, miksi taiteellisia vapauksia oli hieman otettu ja draamaa hiukan lisätty. Koska en ole kirjaa lukenut, on vaikea sanoa missä suhteessa tapahtumien kuvaus on sama jo kirjassa vai onko muokkaukset tehty vasta elokuvaan, mutta epäilemättä siis tositapahtumien filtteröiminen kahden fiktiivi-kerronnallisen kerroksen läpi vaikuttaa asiaan.

The movie, which was the most watched in Finnish Netflix during its opening week (!!!) is actually based on the novel The Dig (John Preston, 2007), and only through that to the real Sutton Hoo excavations. This might explain why some artistic liberties were taken and some drama was added. Because I have not read the book (yet), I can't really say if the changes in events are already on the book or how much of those have been made to the movie. But it's obvious that filtering real events through two fictional layers is bound to have an effect on the story.


Elokuvassa, varmaan tiivistämisen ja draaman takia, elokuvan kaivaukset aloitetaan suoraan Siitä Nimenomaisesta kummusta, vaikka todellisuudessa tämä oli vasta neljäs tutkittu kumpu ja alueen kaivaukset oli aloitettukin jo edellisenä vuonna. Ensimmäisenä kaivausvuonna, 1938, kaivetut pienemmät kummut olivat vielä olleet aikanaan ryöstettyjä ja sekoitettuja, joten kuvitella voi, että odotukset eivät olleet eritysen korkealla 1939 kaivauksille - vaikka jäljelle jäänyt kumpu olikin suurin alueella. Muussakin suhteessa aikajanaa on typistetty jotta tapahtumat olisi saatu mahdutettua 1939-vuodelle, mutta koitan olla spoilaamatta sen enempää itse elokuvasta.

In the film, perhaps to make it more compact and dramatic, the excavations are started with That Particular Mound, although in reality this mound was only the fourth in the area to be excavated, and even the excavations were started a year before. In the first year of the excavations, 1938, all the smaller excavated mounds had turned out to be plundered in the past, so one can assume that the expectations were not that high during the 1939 excavations - although the remaining mound was the largest of them all. The events were slightly cut and summarised so that all events of the film took place in the year 1939, which historically was incorrect, but I try not to spoil the events of the film.

Itse olen ehkä vähän puolueellinen Ralph Fiennesiä kohtaan, koska ihan lähtökohtaisesti pidän kovin näyttelijästä, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että Fiennes Sutton Hoon kaivaukset aloittaneena Basil Brownina on erinomainen suoritus. Fiennesin Basil Brown on hiljainen ja hieman jäyhä mies, joka tuntee osaamisensa ja arvonsa. Elokuvaan on kirjoitettu pientä vastakkainasettelua virallisesti arkeologiksi kouluttamattoma Brownin ja viranomaisten välille, mutta National Trust kertoo yhteistyön sujuneen kentällä kuitenkin todellisuudessa aivan hyvässä hengessä. Carey Mulligan kaivausalueen maat omistaneena ja Brownin kaivamaan palkanneena rouva Edith Prettynä on myös hiljainen, mutta tarpeen vaatiessa jämäkkä ja pistää jopa museoviranomaiset ruotuun - tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Toisaalta Mulliganin Prettyssä on läsnä elokuvan loppua kohden koko ajan selvempi hauraus, josta siitäkin yritetään parhaimpansa mukaan olla tekemättä numeroa. 

My opinion of Ralph Fiennes is a bit biased by default as I do enjoy his acting immensely, but none the less I found Fiennes' portrayal of Basil Brown, an self-taught amateur archaeologist hired to start the excavations, very credible. Fiennes' Brown is presented as a quiet and determined, a man who knows his skills and his worth. There is some added drama in the form of confrontation between Brown and museum officials, but National Trust writes that the work in the field was actually carried out in a friendly and co-operative manner. Carey Mulligan in the role of mrs Edith Pretty, widowed landowner of the Sutton Hoo area and the person who hired Brown to excavate, is also quiet, reserved, and, when needed, willful enough to stand her ground against museum officials - without making a fuss out of it. On the other hand, there is an ever growing fragility in Mulligan's Pretty - no fuss about that either.


Jos jostain kritiikkiä on annettava, niin se olisi varmaan elokuvan loppupuolesta, jolloin koko tarinan fokus muuttuu ja mahtavan löydön sijaan keskitytäänkin henkilöihin, jotka ovat siihen asti olleet sivuosassa ja ihmissuhteisiin - ja erityisesti ihmissuhteisiin, joita ei todellisuudessa edes ollut, sillä vaikka ehdottomasti suurin osa elokuvassa esiintyvistä henkilöistä onkin todellisia, jonkin verran takavasemmalta yllättäneen romanssinpoikasen toinen osapuoli oli fiktiivinen. Kaiken lisäksi fiktiivinen henkilö on korvannut kaksi todellista paikalla työskennellyttä naista, jotka dokumentoivat kaivauksia valokuvaamalla, ensimmäistä kertaa värifilmillekin vielä. Eipä sillä, olihan loppukin kerronnallisesti oikein liikuttava, ja niin mainio kuin tämä elokuva onkin, tämä lopun fokuksenmuutos ei sitä niin oleellisesti huononna. The Dig on mielestäni ehdottomasti parasta, mitä historia-teemaisilla elokuvilla on ollut tarjota vuosikausiin.

Paitsi että matkakuumehan tässä sitten iski.  

If I am to critisize something in this film, it would be the latter part of this movie where the whole focus changes from the ship find to members of the excavation crew, who had been all but invisible until then, and their relationships. Notably, relationships that did not even exist in reality, because while the great majority of the individuals portrayed in this movie are based on real people, this sudden romantic couple is fictious by its other half. And if that's not enough, a fictious man replaces here two real women, who documented the excavations by photography, and they were the first ones to use colour photography in archaeology. Not to say that the story isn't touching, because it is, none the less. In fact I think, that The Dig is one of the absolutely best history-themed movies in years!

And now I really want to visit Sutton Hoo. 

Linkkejä Sutton Hoosta ja elokuvasta ~~~ Links on Sutton Hoo and this movie

Sutton Hoo, National Trust

National Trust: Digging the dirt: True story behind The Dig

Jutun valokuvat (elokuvajulistetta lukuun ottamatta) Sutton Hoon näyttelystä British Museumista, omalta vierailulta ajalta ennen blogia.

Photos (save the movie poster) from the Sutton Hoo exhibition in the British Museum, from my own visit, from the time before this blog.